Tässä vuoden aikana on tullut kuultua melko paljon kauhisteluja tuotteiden hinnoista. Siis niiden korkeasta hinnasta tietenkin. Ketjuliikkeiden halpatuotantomaiden vaatteet kun ovat vääristäneet aika hyvin sen, mitä vaatteen kuuluisi maksaa, jotta kaikki saisivat siitä asianmukaisen korvauksen. (Toki esimerkiksi suurimassa osassa Aasian maita rahanarvo on eri, joten ei voi olettaa, että siellä ompelija saisi 8,5e/h, vaikka se Suomessa onkin suunnilleen ompelijan minimipalkka.)
Mun mielestä on normaalia, ettei ruoka ole halpaa. En puhu tässä korkeasta verotuksesta, joka tietty on oma asiansa; puhun siitä, miten paljon kuuluu maksaa tuotteesta, jonka joku on kasvattanut, jalostanut ja valmistanut.
Mua aina hämmästyttää se, kun ihmiset järkyttyy maailmanlopun partaalle einesruokaskandaaleista. Esimerkiksi siitä hevosenlihakohusta, joka oli aiemmin. Jos eines maksaa pari euroa, ihan oikeastiko voi olettaa, että se on valmistettu kaikilla tavoilla hyvin ja eettisesti?
Sama asia koskee vaatteita. Jos villapaita maksaa 15e, onko se paljon vai vähän?
Ajattelen usein ostaessani koko tuotantoprosessia. Luen vaatteen lapusta aina sen, missä se on valmistettu. Kiinassa, Thaimaassa, Singaporessa, se on usein vastaus. Mitä se merkitsee?
Ajattelen puuvillaa. Se pitää kylvää ja kasvattaa; sitten se täytyy poimia ja jalostaa. Jalostetusta tuotteesta valmistetaan materiaalia, josta tehdään pusero. Se värjätään. Se täytyy pakata, laivata toiselle puolelle maailmaa, se täytyy hinnoitella ja jaella kauppoihin.
Se on trikoo. Sen hinnaksi tulee 9,95e.
Koen, että tällainen hinta voi syntyä vain siitä, että jotakuta kusetetaan. Työntekijää, maaperää, luontoa. Joku kärsii, jotta paita voi olla halpa.
Kaupankäynnissä pätevät tiukat kysynnän ja tarjonnan lait, jotka eivät ota huomioon kaupankäynnin heikoimpia osapuolia, kuten kehitysmaiden pienviljelijöitä ja suurtilojen työntekijöitä. Miljoonat viljelijät ja työntekijät, jotka tuottavat meidän kuluttamiamme tuotteita (esim. kahvia, teetä ja hedelmiä), elävät köyhyydessä ja tekevät työtä erittäin puutteellisissa oloissa. Usein viljelijät joutuvat myymään tuotteensa niin alhaisella korvauksella, että he eivät pysty kattamaan edes kaikkia tuotantokustannuksiaan, saatikka turvaamaan perheelleen kohtuullista elintasoa. Yksittäisen viljelijän mahdollisuudet hintaneuvotteluissa ovat usein olemattomat.
On helppoa ostaa, kun tarjontaa on ihan ylitsepursuavan paljon. On helppoa mennä kauppaan, joka tursuu edullisia tavaroita. Alennusmyynneissä vaatteet on naurettavan halpoja, kirppishintaisia suorastaan. Miksei ostais?
Miksi ostais? Montako paitaa ihminen tarvitsee? Miten vois korvata sen, jos ostaa; miten vois hyvittää? Riittääkö ekopuuvillan valitseminen vai olisko parempi vaan shoppailla vaatteet kerran vuodessa?
Mä käytän vaatteet aika loppuun asti. Mulla on nyt maiharit, jotka sain joskus 2008. Housut oon saanut pari vuotta sitten kaverilta ja takki on 3e kirppikseltä. Paita 2e, sekin kirppikseltä. Tuntuu paremmalta ostaa, kun ei osta uutta, kun ei osta jotain, mikä on tuotettu "just mulle", jotta kävisin poimimassa ko. tuotteen kaupasta kuin jonkun kypsän omenan.
Mäkin ostelen. Älkää käsittäkö väärin. Ostelen, enkä todellakaan aina ajattele. Oon tottunut siihen: asiat vaan tulee jostain mulle, helposti.
Harkitsen just uuden vaatekappaleen ostamista. Se tulis maksamaan 188 euroa. Se valmistettais just mulle, mun mittojen mukaan, pienessä yrityksessä. Se tuntuu hyvältä ajatukselta, mutta samalla sikakalliilta. Onko 188 euroa päällysvaatteesta paljon vai vähän?
Monen mielestä vähän, kun tuote on käsin tehty, jäljitettävissä olevan ihmisen tekemä, just mulle. Toisaalta se on hyvin paljon, niin paljon, että sitä summaa joutuu todella miettimään. Onko varaa tähän?
Onko se nurinkurista; se, että joutuu miettimään, voiko tuhlata just tietyn ihmisen tekemään aitoon, ei-riistotuotettuun vaatteeseen? On se vähän. Sitä tää kuitenkin on. Kuluttaminen. Koska tän saman tuotteen mä voisin saada myös paljon halvemmalla, made in China.
Sitä kantsii miettiä.
Näin ompelijan kasvattamana olen vähän sitä mieltä, että monet halvimmatkin vaatteet ovat liian kalliita, mutta maksan kyllä mieluummin enemmän kestävästä ja kestävästi tuotetusta tavarasta kuin vähän siitä, että jo ennestään rikkaat saavat lisää rahaa köyhien kustannuksella. (Silläkin uhalla ettei köyhä saa edes pientä palkkaansa?)
VastaaPoista188€ on liikaa, jos se maksetaan merkin takia, mutta ok, jos vaatetta tulee oikeasti käytettyä ja se kestää hyvänä. Ja jos siinä on vähän peruspaitaa enemmän materiaalia. :D
Koska ok, tietysti hyvästä kannattaa maksaa vähän enemmän, mutta ylihinnoittelu on silti mahdollista. Työn arvon miettiminen on hankalaa, varsinkin jos tuotantoketjussa on liikaa ahneita välikäsiä / ahneutta, jotka pienentävät valmistajalle 'kuuluvaa' summaa....
Heipo!
PoistaMulle on ylipäätään täysin epäselvää, mikä olis normaali hinta jollekin tuotteelle. Esim. vaikka tälle: http://www.kappahl.fi/article/toppi_175430. Se maksaa 7,95, onkse paljon? Vähän paljon? Vähän vähän? En oikeesti tiedä.
Mulla vaikuttaa oma taloustilanne. Jotkut väittää, et kallis merkki on tae siitä, että tuote kestää maagisesti paremmin ja pysyy hienompana, mut oon miljoona kertaa todennut, ettei se pidä paikkaansa. Lasten talvikengät on tästä hyvä esimerkki, oon joskus erehtynyt tähän "maksa paljon, saat hyvää" -juttuun, ja loppujen lopuksi huomannu, et olis vaan pitänyt ostaa ne kuomat sieltä prismasta, jotka maksaa kolmekymppiä ja kestää useamman lapsen ulkoleikit, eikä oo menny heti ekana talvena pilalle. Omissa kengissä ihan sama juttu, pari kertaa hassahtanut, mutta en enää.
VastaaPoistaEhkä mä olen vähän kyyninen, mä en jaksa uskoa, että jos ihmiset alkaa kuluttamaan kalliimpaan tavaraan, et jokin asia muuttuis sillä. Koska aina löytyy joku, joka on ahne. Joku roskaaminen on ihan eri asia, koska omat roskat roskiin laittamalla voi oikeasti vähentää sen vertaa roskaa tuolta luonnosta, mutta raha on ihan eri juttu. Kun sen antaa kassalla myyjälle, ihan missä tahansa liikkeessä, ei voi koskaan olla ihan täysin varma mihin se menee. Vaikka kuinka vakuuteltaisiin. Mä olen sen verran kyyninen, että uskon että kalliimmasta hinnasta ei silti mene sille puuvillanpoimijalle yhtään sen enempää rahaa, ihmisluonto on liian ahne sellaseen. Ja vaikka kangas olis marimekolta tms niin jostain ne raaka-aineet pitää kuitenki saada siihen kankaaseen, joten edes kotimaisuus ei takaa sitä ettei siinä ole ollut osaa sillä köyhällä puuvillanpoimijalla... Joten ehkä ajattelen mieluummin itseeni vaikka se julmaa ehkä onkin, ostan tarpeeseen sieltä mikä mulle parhaiten sopii ja välttelen muovia, koska se ei kestä.
Ja tollasesta topista 7.95 on sellanen hinta jonka itse maksaisin, mutten yli kymppiä. Monesta syystä.
Heipo!
PoistaTaloustilanne tietty vaikuttaa joo. Jos ei oo varaa valita, niin sitä ei todellakaan oo. Mä en myöskään usko tohon kallis-on-aina-hyvää, ehkä ennen kaikki kalliimpi oli jotenkin kestävämpää, mutta koen, että ainakaan elektronisissa laitteissa tää ei pidä paikkaansa enää.
Mä kyllä uskon, että rahalla ja nimenomaan kulutusvalinnoilla voi vaikuttaa. Kaupat tilaa sitä, mitä menee eniten; jos halpatuotetta menee, ne tilaa sitä.
Mä uskon myös esim. Reilun kaupan sertifikaattiin ja siihen, ettei kaikki yritä kusettaa. Ehkä ne(kin) haluaa hyvää maailmalle eikä vaan ittelleen.