”Meidän pitää/täytyy/tarvitsee/on pakko saada tämä projekti valmiiksi tänään, joten minun pitää/täytyy/tarvitsee/on pakko jäädä ylitöihin.” Voi olla, että joku haluaa, että saat työn valmiiksi tänään. Tai voi olla, että se on luvattu asiakkaalle valmiiksi tänään. Mutta sitä ei pidä/täydy/tarvitse/ole pakko tehdä – säilyäkseen hengissä. Niinpä niin, täytyy/pitää/tarvitsee/on pakko -ilmaukset antavat primitiivisille aivoille suoran käskyn hengissäsäilymisestä, mikä laukaisee stressireaktion. Samalla oma toimintakykysi ja potentiaalisi kutistuu!
Practice the Essential 10 Beliefs. As often as you can, believe: 1) Something is wrong here; 2) There’s something wrong with me; 3) Something’s wrong with you/him/her/it; 4) I’m not good enough; 5) You’re/she’s/he’s/it’s not good enough); 6) I don’t have enough; 7) There isn’t enough; 8) I am alone; 9) I don’t belong; 10) Nobody loves me; 11) I don’t know how to love. Okay, 11. Who cares?
Elämässäni oon todennut, että kärsimistä voi jatkaa tiettyyn pisteeseen asti. Sen jälkeen ei enää voi.
Se piste ei ole se, kun on huono olo. Se ei ole se, kun on onneton, mutta yrittää uskotella, ettei ole. Että tää on vain vaihe. Se ei ole edes se, kun tunnustaa jollekin, että joo mä voin huonosti. Joo en jaksa enää. Se ei ole sekään.
Ennen kuin lopettaa, tulee se hetki, kun avaa silmät. Kun silmät on kerran avannut, niitä ei voi sulkea enää. Kun on kerran nähnyt - ja tarkoitan siis todella nähnyt, katsonut ja nähnyt ja kokenut, luissa ja ytimissään - jonkun tilanteen tai tavan vääräksi, sitä ei voi enää jatkaa ajattelematta.
Kärsimistä voi jatkaa tiettyyn pisteeseen asti. Silmien avaamisenkin jälkeen voi vielä jatkaa, jos haluaa; koen, että ainoa ero on, että sit tietää. Tietää, että tää on kusetusta mun pitäis tehdä jotain.
Silmät on auki.
Ja se, se on se oikea kärsimys. Kun ymmärtää, ettei tää toimi, homma ei pelitä, eikun kyllä mä haluankin jotain muuta, haluan kokeilla, kyllä mä tahdonkin. Kärsimystä on se, kun tietää, että täytyy, muttei uskalla. Ei kehtaa, on ollut samoin liian kauan, ei osaa, ei voi.
Sit sitä kärsii. Vielä. Vielä voi jatkaa. Vaikka tietää.
Take things seriously. Very seriously. Very, very seriously. My God, do you know how serious it is? It’s very serious. Seriously. Wipe that smirk off your face!
Jossain vaiheessa tulee se, kun ei enää jaksa kärsiä. Kun on kärsinyt loppuun. Sitten seuraa muutos.
Se on vähän niinku osa itsestä olis kuollut. Pieni osa. Se osa, joka yritti ohittaa sen olon, kun tietää, ettei voi jatkaa, muttei kehtaa tai voi tunnustaa sitä.
Resist what is. Dislike whatever is happening at this moment. (Disapproval is also good, because it adds a sense of superiority.) Let it eat at you because it’s not what you wanted. Wish it would change or go away. Focus on what’s wrong, imperfect, or could be better. Think about the fact that if it were different, you could be happy, then recognize that it will never be different. Complain loudly to anyone who will listen. If no one listens, complain to God or to invisible people.
30 Ways to Make Yourself Miserable (Along with Everyone Around You) BY LION GOODMAN,goodmenproject.com
Myöhemmin yleensä itse ainakin mietin, miks se kestää niin kauan. Muutos. Sit miettii, että miks tein noin miksen näin.
Miks tiskit on altaassa viikon vaikka tiskata vois heti? Miks jotkut käy töissä vuosia, vaikka kärsii siitä joka päivä? Miks joku juo itteään hengiltä ja toinen vaan katsoo? Miks joku ei koskaan tuu ajoissa kotiin? Miks naapurit aina riitelee? Miksei toi kundi mee töihin? Miksen uskalla sanoa? Miks tuo ei muuta pois? Miks mä odotan? Miks sä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti