Oon tällä viikolla miettinyt sitä, millainen olin ennen. "Ennen" ei tässä tarkoita viis tai kymmenen vuotta sitten, vaan ennen sitä isoa tapahtumaa, joka muuttaa kaiken.
Tunnen paljon ihmisiä, joilla sellainen on: yks hetki, ja elämä on ikuisesti aivan erilaista.
Joskus, kun ihminen ärsyttää mua tai toistaa aina samoja kaavoja, jotka mua ärsyttää, mietin: mikä oli tämän ihmisen se hetki? Mitä hänelle tapahtui? Olisiko hän samanlainen, jos sitä hetkeä ei oiskaan?
Mulla ja mun isällä oli ymmärtääkseni sellainen täydellinen satukirjojen suhde, jossa isä jumaloi pientä prinsessaansa ja prinsessan elämässä ei oo mitään yhtä siistiä kuin isi. En muista isästä mitään, nää on asioita, jotka oon kuullut. Isä otettiin multa pois, kun olin alle kaks vuotta.
Joskus mietin, millainen olin sitä ennen. Millainen olisin nyt, jos se olis jatkunut? Olisinko tehnyt samat virheet vai ihan erilaiset? Olisinko isälle vihainen, vihaisinko jopa isää? En tajuaisi, miten kaikki ois voinut mennä aivan eri tavalla, joten voisin ihan hyvin vihata. Koska en tietäisi.
Millainen olin ennen? Millaista oli rakastaa isää niin paljon? Olin tosi pieni, mutta oon ymmärtänyt ja elämä on näyttänyt, että kyllä pienikin tajuaa ja ymmärtää, vaikkei osaakaan puhua tai sanallisesti ilmaista, että minä rakastan. Millaista olis ollut, jos se olis jatkunut?
Mikä sit ois se hetki, joka muutti mun elämän?
Millainen sinä olit ennen?
Mulla on ollut monta hetkeä, jotka on muuttaneet mua. Useimmat huonoja, pelottavia tai surullisia. Muutama hyväkin joukossa. En tiedä millainen olisin jos asiat olisi menneet toisin, mutta tavallaan olen iloinen että ne on menneet näin, koska ainakin mulla on monta sellasta piirrettä, jota "helppoa elämää" eläneillä ei usein ole. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, enkä mä haluais olla muuta, kuin olen.
VastaaPoistaHeipo!
PoistaErikoinen juttu muuten, että yleensä ne isot muutokset on jotenkin huonoja. Jos ei lasketa lapsen saamista, mikåä ymmärtääkseni muuttaa monia. Yleensä ne on just kuolemia tai muita järkyttäviä ja pysäyttäviä juttuja.