Nuoruuden tuhlata voi muttei säästää

Aika on valoo nopeempaa
kaikki aine on katoavaa
elämä ilmaa ohuempaa
sitä et voi vangita

elä

hei älä odota että se alkaa
vasta muutaman vuoden päästä
kun olet duunissa ja saat hyvää palkkaa
nuoruuden tuhlata voi muttei säästää

Elä, elä
sun täytyy elää
kun olet nuori vielä

Joskus ahdisti tää biisi ihan kamalasti.

Kun olin teini-ikäinen, en saanut oikein mennä mihinkään tai tehdä mitään. Olin hyvin kiltti, enkä koskaan siis huutanut tai paiskonut ovia että SAATANA MIKSEN SAA. Kiehuin vaan itsekseni ja kirjoitin päiväkirjaan miten VIHAAN ÄITIÄ.

En oikeesti vihaa.

Äiti sanoi aina, että ymmärtää: nuorena tuntuu, että elämä loppuu ihan kohta, eikä ehdi kokea mitään. Se vakuutti, että elämä jatkuu kyllä ja kaiken ehtii vielä kokea.

Tuntui oudolta, että se tiesi, miltä musta tuntuu. Ei se paljoa helpottanut koska EI KUKAAN VOI TAJUTA MUA mutta silti.

Nyt, kun oon jo vähän vanhempi, oon huomannut, että elämä kyllä jatkui. Kaiken ehti kokea: pusun ja poikaystävän ja festarit ja keikat ja kaiken.

Oon vähän sitä mieltä, että ne, jotka haluaa takas teini-ikään, on unohtaneet, millaista se on. On unohtaneet, miten joka asia ahdistaa ja pelottaa, koskaan ei saa tehdä mitään, ei kehtaa, ei uskalla, ei voi sanoa sille pojalle että tykkää siitä ja menee KOLME VUOTTA vaan tuijottaessa sitä koulussa jos se ylipäätään on siellä joskus

Koko ajan on vähän outo olo, tuntuu et on ihan yksin. Elämä vaan hupenee eikä kykene tekeen mitään, ei tarttumaan siihen, kaikki on satavarmaan jossain missä ne oikeesti ELÄÄ ja mä en oo, joku nauraa sulle ja sit itket koko illan oon niin kauhee kaikki vihaa mua kukaan ei voi koskaan ymmärtää

Tuntuu, ettei jengi halua takas nuoruuteen nuorena. Ne haluaa takas teini-ikään aikuisen tiedoilla ja taidoilla; ne siis haluaa nuoreksi sellaisena, kuin ne nyt, aikuisena on. Se voiskin olla siistiä.

Enää tää biisi ei ahdista.