Tarina miehestä, joka paheksui

Matkustin pitkänmatkanbussissa. Muutama penkkirivi takanani istui pieni, ehkä nelivuotias, poika. Poika oli saanut vieressä istuvan vieraan tädin huomion yksinkertaisella metodilla: hän huusi hei arvaa mitä hei arvaa MITÄ HEI ARVAA MITÄ ARVAA niin kauan, että täti huomioi.

Menossa oli huikea tarina jonkinlaisesta poliisitakaa-ajosta. Kuuntelin semihuvittuneena, kunnes kuulin takaani Tuomitsevan Äänen.

Tsk.

Tsk tsk.

Pojan tarina jatkui. Ja sitten tuli POLIISIT ja arvaa MITÄ NE VEI SEN VANKILAAN JA SITTEN

Tsk. Mph. Tsk.

Kuuntelin tarkasti. Takanani, just silmäkulman ulottumattomissa, istui vanha pari. Selkeästi tää ARVAA MITÄÄÄÄÄÄÄ -metodi ei kamalasti inspannut heitä.

JA SITTEN NE vei sen VANKILAAN ja sitten

TSK. Mph.
sitten mä laitoin HILLOA SIIHEN ja se

TSK TSK

Lopulta oli pakko kurkistaa. Keitä nää on, joita nelivuotias häiritsee noin paljon?

Mukavenyttelin ja vilkaisin. Takana istui setä ja täti. Ne näytti

tylsistyneiltä

Se vaikutti vähän oudolta. Ei ne siis näyttäneet tuomitsevilta. Tai vihaisilta.

Sitten setä teki sen taas.

Tsk, tsk.

Se imi pastillia. Tsk, tsk. Pastillia.

Ennenku tehdään oletuksia niin tutustutaan siihen, mistä oikeesti on kyse, eiks nii.

Todennäköisesti tänäänkin jossain joku, todennäköisesti nainen, väittää jonkun, todennäköisesti puolisonsa tai ex-puolisonsa, olevan narsisti.

Harva heistä kuitenkaan on narsisti – ellei sitten kuulu siihen korkeintaan noin prosentin joukkoon ihmisiä, jotka kärsivät narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Aitoja narsisteja ei ole paljon, ja heidän parisuhteensa eivät yleensä kestä kauan.

HS.fi, Kyösti Niemelä: Entinen kumppanisi tuskin on narsisti