Ootteko koskaan ollu puutyötunnilla?
Jos ootte jossain koulussa olleet puutyössä, siellä on niitä puutyöpenkkejä, joita oppilaat on käyttäneet noin vuodesta 1909 saakka.
Viimeks katselin iitä penkkejä ja huomasin hassun jutun.
Niiden pinnasta näkee, kun jollekin on sattunut upsis.
Oho.
Hups.
Aattelin siinä sit elämää. Sitä, miten kaikki asiat, jotka on vähänniinku mokia ja ei-suunniteltuja, jättää jäljen.
Joku muukin voi jättää muhun jäljen. Muiston.
Tai arven.
Huppis.
Jotkut merkit pinnassa on iloisia. Ne on kivan värisiä ja hauskoja.
Jotkut on mustia. Tai syviä.
Semmosia, että ehkä toivois, ettei sitä mokaa olis tehnytkään. Miks piti sahata pöytään, miks piti luottaa siihen tyyppiin
Ohops.
Oho, opeeee
Joissain puutyöpenkeissä on korjauksia. Niissä arpia on siloiteltu, vikapaikkaan porattuja reikiä täytetty.
Ai ai, oho.
Semmosta on elämäkin. Joskus arpien kaa pitää elää.
Tai sit ne parantuu, muttei kuitenkaan ehkä ihan semmoseks ku aiemmin.
Ei se mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti