Äiti tulee myöhään ja lyö lastansa
koska tämä taas on kastellut vuoteensa
mutta saa myös rangaistuksen kun isä tulee kotiin
tämä lyö vaimoaan kunnes sammuu nojatuoliin
Lapsi yrittää paeta, mutta ei löydä syliä
hän vetää suojaksensa vain märkää täkkiä
ja tietää, että hän on maailmassa yksin
kyynelistä kastuu vielä tyynynsäkin
Oon aiemmin kirjoittanut siitä, miten mua pelottaa, kun oon vihainen tai joku on mulle vihainen. Oon hiljalleen päässyt eroon tästä ongelmasta: kun tulee tilanteita, joissa suutun tai mulle suututaan, ja ne menee hyvin, saan viralliselta termiltä Positiivisia Onnistumisen Kokemuksia ja tuun paremmaksi olemaan vihainen.
No, nyt on sit uusi ongelma.
Kun oon huomannut, ettei toisen vihan edessä tarttekaan madella ja olla silleen yhyy älä vihaa mua olen huonompi kuin sinä, oon huomannut, että tuun itsekin vihaiseksi. Vastavihaiseksi.
Ettäs kehtaat ymmärtää mut väärin! Ettäs kehtaat olla vihainen mulle! Ettäs kehtaat viisastella!
On kuin mussa olis kaks puolta. Viisas aikuispuoli tietää, että jokaisella on oikeus omiin tunteisiin ja mulle saa olla vihainen, ei se oo missään kiellettyä. Aikuispuoli tietää, että pikaistuksissa ihminen voi sanoa vähän tyhmästi ja ei se haittaa, kaikilla on oikeus niiden omiin tunteisiin.
Sitten on tää toinen puoli. Ennen-pelkuri, nyt-uhmaikäinen lapsipuoli.
Lapsipuoli on sitä mieltä, että toinen on typerä kakka-aivo, joka ei vaan tajua mua eikä vaan ymmärrä elämää eikä tiiä mitä mä aattelen ja ei ihme kun se on TYHMÄ miten se KEHTAA sanoa mulle pahasti mokoma IDIOOTTI paska
Näiden kahden välissä oon sit minä. Aikuis-minä, en enää lapsi.
Vihatilanteessa tunteet aaltoilee. Ne menee silleen ymmärrän-HAISTA SINÄ-kaikilla on oikeus tunteisiin-MIKÄ ÖÄÄLIÖ en mä NOIN tarkoittanut-kaikilla on oikeus tunteisiin myös sinulla ja minullakin-senkin PASKA miten et voi tajuta mitä meinaan
Toistaiseks aikuinen on aina voittanut. Sitä kai on olla aikuinen.
Biisi on muuten vuodelta 1978. Että samat ongelmat yhteiskuntaa silloinkin vaivas näemmä.
No, nyt on sit uusi ongelma.
Kun oon huomannut, ettei toisen vihan edessä tarttekaan madella ja olla silleen yhyy älä vihaa mua olen huonompi kuin sinä, oon huomannut, että tuun itsekin vihaiseksi. Vastavihaiseksi.
Ettäs kehtaat ymmärtää mut väärin! Ettäs kehtaat olla vihainen mulle! Ettäs kehtaat viisastella!
On kuin mussa olis kaks puolta. Viisas aikuispuoli tietää, että jokaisella on oikeus omiin tunteisiin ja mulle saa olla vihainen, ei se oo missään kiellettyä. Aikuispuoli tietää, että pikaistuksissa ihminen voi sanoa vähän tyhmästi ja ei se haittaa, kaikilla on oikeus niiden omiin tunteisiin.
Sitten on tää toinen puoli. Ennen-pelkuri, nyt-uhmaikäinen lapsipuoli.
Lapsipuoli on sitä mieltä, että toinen on typerä kakka-aivo, joka ei vaan tajua mua eikä vaan ymmärrä elämää eikä tiiä mitä mä aattelen ja ei ihme kun se on TYHMÄ miten se KEHTAA sanoa mulle pahasti mokoma IDIOOTTI paska
Näiden kahden välissä oon sit minä. Aikuis-minä, en enää lapsi.
Vihatilanteessa tunteet aaltoilee. Ne menee silleen ymmärrän-HAISTA SINÄ-kaikilla on oikeus tunteisiin-MIKÄ ÖÄÄLIÖ en mä NOIN tarkoittanut-kaikilla on oikeus tunteisiin myös sinulla ja minullakin-senkin PASKA miten et voi tajuta mitä meinaan
Toistaiseks aikuinen on aina voittanut. Sitä kai on olla aikuinen.
Biisi on muuten vuodelta 1978. Että samat ongelmat yhteiskuntaa silloinkin vaivas näemmä.
Tutun kuuloisia ajatuksia!
VastaaPoistaYritin etsiä sun blogia joku aika sitten, mutta se oli silloin jotenkin suljettu, tai sitten se oli väärä. Nyt kirjauduin tähän ikivanhaan blogitunnukseeni ja löysin tänne! Huh! Sun blogin lukemisesta tulee edelleen hyvä olo. Vaikken oo lukenut sun blogia varmaan vuoteen, niin välillä ajattelen sun kirjoituksia ihan tavallisessa arjessa, kaupungilla, bussissa, junassa ja mietin näitä oivalluksia täältä. Sun sisäinen maailma tuntuu niin tutulta ja helpottaa, kun joku sanoittaa ajatuksia sanoiksi, niitä tuttuja ajatuksia.
Heippa! Kiva, että löysit takas! En oo kyllä ollu hyllyllä tai jäähyllä tai muutakaan, outoa :o Kiitos kivoista sanoista <3
Poista