Mulle kävi tossa vähän outo juttu. Olin juhlissa vessassa, ja yhtäkkiä siinä pöntöllä kykkiessäni kuulin oven läpi mehevää juhlakeskustelua. Se koski mua.
Kuulemma aiemmissa juhlissa jengi oli oikein urakalla pohtinut, oonko paksuna. Siis raskaana. Juhlissa yks mies viittaskin asiaan suoraan mulle, että no kohta on jollekulle lapsenlapsia tiedossa! Hämmennyin. Kai sit olin sen näköinen, että oon paksuna. Ja näemmä muutkin on samaa mieltä.
Seuraavaks sain oven läpi kuulla, että kun syön NIIN KAMALASTI leipää ja laitan vielä NIIN KAMALASTI voita.
No, ne puhui musta. Että that's that.
Seuraava tunne oli epäuskoinen kiukku. Ettäs kehtaat siellä ruotia mun leipiä ja mahoja saatana miten TÖRKEÄÄ
Sitten tulikin jo tunne siitä, että oikeassahan ne on. Oon viime vuosina lihonut ja pullistunut ja no oon nyt vaan tämmönen lölly ei ihme jos kaikki huomaa
Sekö on elämänhallintaa, että on itsekuria kieltäytyä viinereistä? Ja sekö vastaavasti on elämänhallinnan menettämistä, että syö viinereitä ja lihoo?
Millaista on olla #rantakunnossa? Ajatuksia kropasta, viinereistä ja Jutta Gustafsbergistä. BY LAURA
Viestihän on se, että näytä sitä hyvää ominaisuutta, vaikka kapea nilkka. Mutta – hyvänen aika – muista hävetä vartaloasi sen verran, että peität sen, mikä on liikaa. Ja vaikka omasta mielestä mikään ei olisi liikaa, niin kyllä meille muistetaan kertoa, mitkä on ne ongelmakohdat ja mitä on syytä piilottaa, eli hävetä.
Onneks pakitin aika äkkiä. Mitä sitten, jos oon lölly? Hittoako se niille silti kuuluu? Vaikka kuule painaisin yhtäkkiä kolmesataa kiloa niin mitä se sulle kuuluu?
Ja se voi. Mitä mun voi sulle kuuluu? Jos mä pidän leivästä ja voista niin saan niitä syödä. Kuule elän vaikka leivällä jos huvittaa. Sori jos maha ei oo litteä mee vaikka itkemään johonkin jos tuli niin paha mieli kun MÄ NYT OON TÄLLANEN PULLA SITTEN NÄEMMÄ
Mietin pitkään, mitä teen, kun tuun vessasta ulos. Tajuaako ne, että kuulin? Katsooko ne mua? Mitä sanon? Sanonko jotain?
En halunnut sanoa tunnekuohussa mitään HAISTAPA KUULE -tyyppistä. Mietin, mitä haluaisin sanoa, ja tulin siihen tulokseen, etten yhtään mitään.
Juorutkaa, jos siitä tulee hyvä mieli. En mä jaksa ottaa kantaa tällaiseen.
Kukaan ei tajunnut, että olin kuullut.
En vieläkään tiiä, mitä ajattelisin tästä. Kaikkihan tommosia juttuja puhuu, ja nimenomaan silloin, kun se kohde ei ole paikalla. Sitä ollaan hyväntahtoisesti huolissaan ja halutaan auttaa. Sieltä oven toiselta puolelta se ei kuitenkaan kuulosta niin kivalta ja auttavaiselta.
Jännittävin juttu tapahtui myöhemmin. Mulle tuli mahdollisuus tehdä leipää ja yhtäkkiä olin Hyvin Tietoinen siitä, että tässä nyt oon sellaisen ihmisen läsnäollessa, joka paheksuu tätä leipää sitten. Siitä tuli kamala olo, se teini-iän olo, jossa tietää että KAIKKI KATSOO JA TUOMITSEE
Laitoin vähemmän voita. Oikein ihanvähän. Oikein yritin.
Leipä maistui pahvilta.
Töttöröö, toi tietoisuus mulla on aina kun menen julkisella paikalla syömään.
VastaaPoistaJa kukaan fiksu ei puhu tollasia selän takana. Kenestäkään. Ikinä.
Sanoisin et älä välitä mut tiiän itse ettei se mee niin. Noi kommentit kerto kuitenki enemmän sanojastaan kuin susta. <3
Multa se on loppunu tässä iän myötä. Nyt vaan yhtäkkiä muisti, mitä se on.
PoistaEi oo totta. ;_; Tuli oikein sellainen kuristava olo sun puolesta, kun tätä luki. En todellakaan tiedä, mitä olisin tehnyt itse samassa tilanteessa. Varmaan lähtenyt kotiin.
VastaaPoistaInhottavaa, ei tuollainen seläntakana-spekulointi hyödytä ketään, vaikka tiedän, että he varmasti verhoavatkin juoruiluntarpeensa ja voivottelunsa "terveeseen huoleen sun hyvinvoinnista" ja "auttamisenhaluun", mutta tuossa kyllä tapahtuu täysin päinvastaiset, nimenomaan henkiselle hyvinvoinnille.
Leipä on ihan saakelin hyvää, ja paksu voi myös. Mä oon tosi pahoillani, että jouduit rajottamaan jotain mistä tykkäät tuolla tavalla, häpeän vuoksi. Toivottavasti pystyt vielä jonain päivänä laittamaan herkulliselle leivälle just niin paljon voita kun tekee mieli ilman, että häpeä saa sen maistumaan kitkerältä. <3
Kiitos. Toivon myös. :3
Poista