Kun on muistisairas, monet asiat toistuu. Tarinat toistuu, tulee uudestaan. Jännä asia on jännä monta kertaa.
Usein mietin, millaista se olis. Mitä mä muistaisin? Kertoisinko aina uudestaan lapsuudesta? Vai kouluajoista?
Mikä olis viimeinen asia, jonka muistan? Olisko se mun nimi, vai jotain muuta?
Kun oon vanhempien ihmisten seurassa, ajattelen elämää. Sitä, miten se on kovin pitkä, ja samalla kovin lyhyt. Mitätön. Sitä tekee kaikkea ja ehtii ja kokee ja lopulta onkin sitten vain odotus, se, että tietää tän olevan pian ohi.
Kaikki loppuu kuitenkin.
Voin onnistua, mokailla, tuhota, luoda, kaikki loppuu kuitenkin. Voin olla maailman tärkein poliitikko tai joku Kim Il-Sung-tyyppinen jumalaan verrattavissa oleva olento, ja sekin loppuu. Kaikki loppuu kuitenkin.
Voin olla niin sanotusti maailman turhin ihminen (miten se määriteltäis) tai ihan keskivertopulliainen, joka elää semikivan elämän ja tekee vähän jotain, muttei mitään muistettavaa, ja sekin loppuu. Se on niinko siinä sanonnassa: pelin lopussa kuningas ja sotilas menevät samaan laatikkoon.
Kaikki loppuu kuitenkin.
Kelatkaa muuten näiden kuvien ihmisiä, satavarmaan jokainen niistä oli jollekin Koko Maailma ja sekin loppui, nämä ihmiset olivat ainutlaatuisia kuten kaikki muutkin ja nyt heitä ei ole enää koskaan
Kaikki loppuu kuitenkin. En sano sitä pahalla tai siks, että haluaisin julistaa elämän olevan turhaa ja kaiken olevan yhtä tyhjän kanssa ei kantsii mitään yhy yhy makaan vaan kotona. Ei. En meinaa sitä.
Meinaan sitä, ettei tää ehkä oo ihan niin vakavaa ku aina tuntuu. Kuin aina uskon. Kun tuntuu maailmanlopulta ja siltä, että oon maailman tyhmin ja kaikki on niin Vaikeaa en minä Selviä
No, selviän. Vaikkei menis putkeen, niin ei se oo niin vakavaa. Ei mikään häpeä kestä ikuisesti. Kaikki loppuu kuitenkin.
Voin niin sanotusti onnistua elämässä (en tiedä, mitä se merkitsee) tai epäonnistua (en usko, että se on mahdollista, koska oon elossa, oon siis onnistunut elämään). Voin tehdä jotain isoa tai pientä tai ehken tee mitään. Ehkä joku muistaa mut, tai ei. Kaikki loppuu kuitenkin.
Kaikki on vaan elämää. Bell keksi puhelimen ja Tesla keksi erilaisen sähkön ja nekin on menneet, nekin meni laatikkoon maan alle. Bolt voitti kultaa olympialaisissa ja arvaa mihin se lopuks menee, laatikkoon se menee sinne se menee. Kaverin sisko kuoli yllättäen kops ei mitään syytä, ei ollut edes vanha. Einsteinin viimeisiä sanoja ei edes tiedetä, hoitaja ei puhunut saksaa, maailman tärkeimpiä ja viisaimpia ihmisiä ja mihin hän meni laatikkoonko meni tais mennä
Kaikki loppuu kuitenkin
Tämän postauksen kuvat otin itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti