Haaste: Tekemisen viikko, loppuraportti

Tässäpä Tekemisen viikko -haasteen loppuraportti.

Ma

En tehnyt mitään. Mietin, mitä voisin tehdä. Koin paniikkia: pakko tehdä hyvää nyt! Pakko olla kiltti nyt. Ei mikään kovin mieluisa tai tuottava sivuvaikutus.

Ti

Junassa siivosin luetut lehdet siihen Luetut lehdet tähän -koriin.

Tänään olin kaupassa ja siellä ajeli mies sellaisella sähköisellä rollaattorilla. En tiedä, miksi niitä oikeasti kutsutaan. Huomasin, että se ajeli keksihyllyn ohi ja katseli ylöspäin eikä sitten ottanut mitään. Sitten se meni leipähyllylle.

Seisoin juustohyllyllä ja arvoin, että kehtaanko mennä tarjoamaan apua. Muistin yhtä neliraajahalvaantunutta, jonka kerran tapasin: se lainasi jotain dokkaria ja sanoi I woulnd't have gone to a supermarket if I couldn't get out. Onkse törkeetä auttaa? Miten vaikeeta se onkin, mennä sanomaan että moi voisinks mä auttaa. Mikä siinä on: miks tuntuu niin vaikeelta auttaa, ihan kuin siinä olis jotain väärää, ihan kuin se autettava suuttuis ja alkais huutaa ja mitävaan?

Lopulta menin. Moi, haluaisiksä jotain tuolta ylemmältä hyllyltä, mä kysyin. Emmääää, se mies sanoi, mutta peruutti kuitenkin ajovälineellään keksihyllylle. Ajattelin vaan että on varmaan aika vittumaista jos ei saa tuolta ylhäältä jotain, sanoin. Sit mua hävetti. Onhan se, mies sanoi.

Se pyysi mua ojentamaan kaks keksipakettia. Se luki niiden tuoteselosteet ja sitten laitoin ne takas hyllyyn. Sit se mies sanoi että pärjää ja mä sanoin että moikka.

Illalla lähettelin kiitossähköposteja aktiivisesti käyttämiini nettipalveluihin. Lähetin kahdeksan viestiä suunnilleen samalla sisällöllä:

"Hello! I've been using SIVUNNIMI for VUOSIMÄÄRÄ years now. I've never said thank you for the joy and entertainment you provide me on a weekly basis. Now I shall thank you.

Thank you all. You do an amazing work."

Sain samana iltana kaks vastausta:

"Hello! I passed on your kind words to the team. You are very welcome! all the best, X"

"Thank you so much for your kind message! We're so glad that you've had a fun and amazing time on our site. These types of emails definitely make our day! Cheers, X"

Ke

Junassa siivosin luetut lehdet Luetut lehdet tähän -koriin. Sain illalla myös vastauksen yhteen kiitokseeni:

"Thank you so much for your kind words about how our service is a positive force in your daily life -- it is so wonderful to hear such things, and I'm glad that we are able to provide a service you enjoy so much. I will be sure to pass your comments on to the rest of the staff as well.

With warmest regards, X"

To

Junassa siivosin luetut lehdet Luetut lehdet tähän -koriin.

Monta päivää on ollu sateista. Vuonna 2007 löysin juna-asermalta sateenvarjon, jota oon nyt käyttäny. Se on aika huono ja jos tuulee, se meinaa räjähtää käsiin. Keskiviikkona leikittelin ajatuksella, että antaisin sen vaikka ratikassa jollekin, jolla ei ole sateenvarjoa.

Tänään kaatosade yllätti, kun olin tulossa töistä. Yritin avata sateenvarjon, mutta tuuli niin paljon, että se meinas mennä rullalle. En sitten avannut. Liikennevaloissa kotimatkalla istui semmoinen nainen, joka usein istuu siinä kerjäämässä. Voitko auttaa, se aina kysyy.

Kysyin siltä, haluaisko se sateenvarjon. Se sano, että haluais. Annoin sen sille. Avasin myös sen varjon. Etkö sä itse tarvi sitä, se kysyi. En mä, mä sanoin.

Kotiin mennessä tapasin käytävässä mun yläkerran naapurin, jota en ollu koskaan ennen nähny. Kerroin nimeni ja että asun niiden alapuolella. Se tuntu kivalta.

Pe

Junassa siivosin luetut lehdet siihen Luetut lehdet tähän -koriin. Muuten, nada.

La

Oltiin koirapuistossa ja huomasin, että puiston aidan taakse oli pysähtyny pieni mummi, joka katseli koiria ihastuneena. Se näytti onnelliselta, kun koirat telmi. Menin sitten juttelemaan sille ja puhuttiin koirista ja kuinka sen perheellä oli aiemmin ollut niitä. Lähtiessä se toivotti hyvää jatkoa.

Su

Eipä mittään.

Oon aika tyytyväinen mun viikkoon. Oisin toivonu vielä enemmän sitä, että olisin uskaltanu alkaa jutella tuntemattomille enemmän. Lisäks olisin halunnut mennä esim. vanhainkotiin käymään ja juttelemaan mummeille siellä, mutten saanut aikaiseksi tehdä aikaa niin, että olisin ehtinyt.

Sain tällä viikolla ihan tosipaljon ideoita siitä, mitä vielä haluaisin tehdä. Miten vielä haluaisin auttaa. Sit huomasin myös, että auttaminen on hankalaa ja tuntuu nololta, vaikkei oo mitään syytä että se tuntuis. Se puolestaan tuntuu kummalliselta: miks on niin vaikee puuttua toisen asioihin sillee hyvällä tavalla? Mitä me pelätään?

Tässä kaunis inspiraatiovideo asiaan liittyen: How one man spent his 22nd birthday.

 Sä voit nyt kertoa kommentilla, jos teit viikon aikana jotain kivaa ja mitä se oli.