Helsingin Sanomissa oli juttu onnellisuudesta. Ote artikkelista:
"Onnellisuuden korostaminen voi paradoksaalisesti tehdä ihmisistä onnettomampia. Australialaistutkijoiden mukaan onnellisuutta ihannoivassa kulttuurissa ihmisten on vaikeampi hyväksyä negatiivisia tunteita ja niihin kiinnitetään enemmän huomiota."
Tästä mieleeni tuli se, miten mun on myös vaikeaa hyväksyä negatiivisia tunteita. Miten niitä pitäis käsitellä kuten jotain rumaa huonekalua, piilottaa johonkin vintille ja olla ajattelematta la la la la ei täs mitään en mä oo koskaan vihainen!
Aina, kun kiellän itseäni tuntemasta surua tai ärsyynnystä, siitä ei ole mitään hyötyä. Se, että yritän istua jonkun tunteen päällä ja hoen itselleni että EEEI TÄS MITTÄÄ tekee musta vaan entistä ärtyneemmän.
Oon nyt pidemmän aikaa kokeillut uutta metodia: sanon itselleni, että mua ärsyttää. Okei, nyt mua ärsyttää. Olen ärsyyntynyt. Mitä me nyt tehdään sille asialle?
Ei mitään. Siihen voi vastata niinkin: mua ärsyttää, mutta mun ei tartte tehdä sille asialle mitään. Ei tartte. Saan olla ärsyyntynyt. Mitään ei tarvitse tehdä.
Tää toimii huomattavasti paremmin kuin se, että yritän pakonomaisesti olla iloinen, kun en ole. Kuin se, että sanon että mulla on ihan jees päivä, vaikkei ole. Tuntuu vieläkin oudolta, ettei mitään tarvitse tehdä. Että voi ymmärtää sen, että mä nyt mokasin ja oon pyytänyt anteeksi ja nyt saan tuntea oloni vähän noloksi, mutta mitään ei tarvitse tehdä. Voin vaan olla siinä tunteessa.
Se on aika epämiellyttävää. On tosi vaikeaa olla huonolla tuulella sanomatta itselleen että piristy, oo iloisempi, älä anna noiden nähdä. Aivan kuin kellään muulla ei koskaan olis huonoa päivää, aivan kuin siitä tulis joku rangaistus, ettei aina ookaan kivalla tuulella.
Usein ajattelen myös, mitä itte tekisin. Mitä itte sanoisin, jos joku tunnustais mulle, että nyt on tosi huono päivä oon tosi vihainen.
Sanoisin, että okei. Sanoisin, että kerro siitä tai älä kerro haluisiks kertoo? Niin mä sanoisin. Niin mullekin on sanottu.
Se on aika rohkaisevaa. Se, et saakin tuntea mitä vaan.
Tässä valheet, joita kerron itselleni.
En ole vihainen.
En ole vihainen, en ole vihainen, en ole vihainen. Lakkaa olemasta vihainen lakkaa olemasta vihainen, vihasta ei ole hyötyä lopeta lopeta lopeta.
Oon ihan okei.
En oo, oon väsynyt.
Ei mua ärsytä.
Ei mua ota yhtään aivoon, mä hyväksyn, mä olen avoin ja suvaitsevainen, ei mua ärsytä aaaaaaaaaa mua ärsyttää NIIN PALJON
Tässäkin on jotain positiivista.
Kaikesta löytyy postiivista, turha olla negatiivinen. Lakkaa vellomasta negatiivisuudessa löydä jotain positiivista nyt heti!
Mä ymmärrän.
Ymmärrän ja oon puolueeton vaikken ymmärrä sitte yhtään kato nyt itseäs!
En mä oo paniikissa.
APUA APUA APUA APUA APUA
Ei tässä mitään.
Ei tän tilanteen takia kannata olla surullinen, lakkaa tuntemasta surua, muutu iloiseksi, lopeta.
Aina, kun kiellän itseäni tuntemasta surua tai ärsyynnystä, siitä ei ole mitään hyötyä. Se, että yritän istua jonkun tunteen päällä ja hoen itselleni että EEEI TÄS MITTÄÄ tekee musta vaan entistä ärtyneemmän.
Oon nyt pidemmän aikaa kokeillut uutta metodia: sanon itselleni, että mua ärsyttää. Okei, nyt mua ärsyttää. Olen ärsyyntynyt. Mitä me nyt tehdään sille asialle?
Ei mitään. Siihen voi vastata niinkin: mua ärsyttää, mutta mun ei tartte tehdä sille asialle mitään. Ei tartte. Saan olla ärsyyntynyt. Mitään ei tarvitse tehdä.
Tää toimii huomattavasti paremmin kuin se, että yritän pakonomaisesti olla iloinen, kun en ole. Kuin se, että sanon että mulla on ihan jees päivä, vaikkei ole. Tuntuu vieläkin oudolta, ettei mitään tarvitse tehdä. Että voi ymmärtää sen, että mä nyt mokasin ja oon pyytänyt anteeksi ja nyt saan tuntea oloni vähän noloksi, mutta mitään ei tarvitse tehdä. Voin vaan olla siinä tunteessa.
Se on aika epämiellyttävää. On tosi vaikeaa olla huonolla tuulella sanomatta itselleen että piristy, oo iloisempi, älä anna noiden nähdä. Aivan kuin kellään muulla ei koskaan olis huonoa päivää, aivan kuin siitä tulis joku rangaistus, ettei aina ookaan kivalla tuulella.
Usein ajattelen myös, mitä itte tekisin. Mitä itte sanoisin, jos joku tunnustais mulle, että nyt on tosi huono päivä oon tosi vihainen.
Sanoisin, että okei. Sanoisin, että kerro siitä tai älä kerro haluisiks kertoo? Niin mä sanoisin. Niin mullekin on sanottu.
Se on aika rohkaisevaa. Se, et saakin tuntea mitä vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti