Oon tosi huono pelaamaan ihmissuhdepelejä. En esimerkiks koskaan oikein tajua, jos joku yrittää iskeä mua, ellei se ole jotenkin superilmiselvää. Joskus saan myöhemmin kuulla, että joku oli muiden mielestä jotenkin törkeä ja mä en edes huomannut sitä. En tajunnut.
Mä inhoan varsinkin leffoissa naisiin yhdistettyä luonteenpiirrettä, joka saa ihmisen huokailemaan ja väittämään, ettei mikään ole hätänä, vaikka onkin. Mä inhoan sitä, että asioita ei voida sanoa suoraan, vaan mökötetään tai teeskennellään että kaikki on ihan jees ja sitten myöhemmin käy ilmi, ettei olekaan, että toinen on tosi myrtynyt sulle jostakin asiasta X.
En kestä myöskään sitä, että ihmiset laittaa tekstiviestin tai Facebook-statuspäivityksen, jossa lukee vaan "mulle tapahtui tänään jotain NIIN IHANAA" tai "tulin tänään yhdestä jutusta NIIN VIHAISEKSI". Jos sä kuitenkin haluat kertoa, mikä sua innostaa tai ottaa aivoon, niin mikset tee sitä heti?
En kestä sitä, että kuulumisen kertominen onkin jotain peliä. Semmoista, että mun pitää olla niin megakiinnostunut ihmisestä, että on pakko erikseen kysellä, mikä oli ihanaa tai kamalaa. Mä en oikein ymmärrä sitä logiikkaa: jos joku on tosi siistiä, miksei sitä vaan kuuluta heti kaikille? Mä en ainakaan jaksa odottaa, että toinen kysyy, vaan möläytän heti kaiken plörps vaan. Miks täytyy ensin lähettää "et usko mitä mulle kävi tänään, se oli tosi hauska juttu" -viesti? Jos harrastat tällasia viestejä niin jätä ihmeessä kommentti, haluan oikeesti tietää.
Tää on osastoa pienet harminaiheet. Mä oon ottanut tavaksi olla reagoimatta tällaisiin viesteihin mitenkään, ellei ne ole osastoa "olen tosi surullinen", koska silloin ihminen voi oikeasti kaivata sitä, että joku kaivaa sen tiedon ulos siitä. Joskus vastaan vaan kysymysmerkillä.
Kommunikoiminen on joskus tosi hankalaa. Oon aiemminkin kirjoittanut siitä, miten kolme pistettä lauseen perässä merkitsee jollekin semmosta hengähdystaukoa, mutta mulle ne kuulostaa siltä, että henkilö on masentunut. Samalla tavalla et ikinä usko -viesti on jollekin hauska juttu ja musta vaan tosi ärsyttävää. Se on mun ongelma, ei lähettäjän. Mutta kirjoitankin nyt omasta näkökulmastani tätä.
Telepatiaa ei oo olemassa; se, että toisen olis "pitänyt vaan huomata" jotain, vaikken itse kertonut sitä asiaa sille suoraan, on mun mielestä vastuun vierittämistä pois mun omilta harteilta. Mutku sun olis pitänyt tajuta olla iloisempi mun puolesta! Sun olis pitänyt tajuta, että kyllähän tommosesta asiasta suuttuu! Ja silti: miten usein multa itseltä menee ohi äänenpainoja, eleitä, muiden sanattomia sanomia, jotka "ois vaan pitänyt huomata".
Koska kommunikoiminen on hankalaa, toivoisin aina vaan enemmän suoruutta. Vaikka se on joskus mälsää. Ja ehk sattuu. Vaikka se on joskus helvetin ikävää. Ja vaikeaa. Kuitenkin: vihjeet voi aina mennä ihmiseltä oli. Äänenpainotkin voi mennä ihmiseltä ohi. Ilmaus, joka tarkoittaa yhdelle yhtä, tarkoittaa toiselle ihan eri asiaa. Vaikka miten vihjailis, niin toinen ei välttis tajua.
Ai että miten inhoon sitä joskus, mutta silti: mikset vaan sano suoraan, silloin se on heti tehty ja esillä ja helpompaa.
Minä en myöskään jaksa ollenkaan sellasta kautta rantain asioiden paljastamista. Ja tuo Facebookissa harrastettu "Olipas jännittävää, mutta en heti kerro mikä"-tyyli on kans sellanen, joka saa mun verenpaineen heti kattoon:D Se on niin uskomattoman rasittavaa.
VastaaPoistaMeillä on parisuhteessa aina välillä vaikeaa, kun itse en harrasta tuota naismaista mökötystä, mutta poikaystävä taas harrastaa. Hänet on kasvattanut äiti, minut isä ja siksi menee käyttäytymismallit välillä ns. ristiin sukupuoliroolien kanssa. En ole asialle mitään muuta syytä löytänyt, sillain käyttäytyy kuin mille käyttäytymiselle lapsesta lähtien altistuu.
Minä täräyttelen suoria totuuksia ja poikaystävä "olettaa", että tarkoitan niitä sanoessa jotain aivan muuta. Se on sellasta uskomatonta vääntämistä että oksat pois:D
Nomoi! :3
PoistaMulle tulee toi sama ongelma joskus huumorin kanssa. Jotkut ihmiset ei ymmärrä mun sarkasmia esimerkiksi, ja sitten pitää avata erikseen kaikkia vitsejä niille. Siinä huomaa, miten erilaisii ollaan!
Kaikesta muusta samaa mieltä mut sä tiät, mä teen tota et sanon jotain ympäripyöreetä ensin, ja se on ihan puhtaasti kepillä jäätä kokeilemista, oon huomannu et tosi moni ärsyyntyy jos niille alkaa heti puhua palpattaa kuulumisiaan, siis se voi olla ihan joku vaan et ihmisellä on huono päivä. Siks koen kohteliaaksi ensin hiukan kokeilla, että onko ihminen ylipäänsä sellasella tuulella, et kiinnostaa kuulla ne kuulumiset. Eli siis tääkin on varmasti yks asia jota ihmiset ei tee ärsyttääkseen, vaikka joku sen ärsyttäväksi kokeekin.
VastaaPoistaMoikka!
PoistaToi on kyl hyvä idea, koska meikä on ainaki viime aikoina ollu vähän semmonen, että ensin kiinnostaa kaikki ja sekunnin päästä ei mikään.
Mikshän kuulumiset on välillä niin ärsyttäviä? Oon miettiny tätä nyt monta viikkoa. Johtuukse siitä etten saakaan puhua itsestäni vai mist.
Facebookissa on kyllä aika rasittavia noi "jotain ihanaa/kamalaa" jutut, mutta ehkä normikeskusteiluissa saattaa olla, että halutaan vaan ottaa se kuuntelija mukaan juttuun, että sillekin on suunvuoro tms (tai sit ei, en tiiä).
VastaaPoistaToisaalta musta on kyllä kiva, jos joku kysyy, mitä kuuluu, koska sitten sitä ehkä kiinnostaa tietääkin se, toisaalta siihen on paha vastata mitään muuta kuin "hyvää", joten sinänsä rasittava kysymys, ehkä joku "mikä fiilis" tms erilainen kysymys olis parempi (eikä käytettynä liian pitkään, ettei tuu "klisee-kysymys").
Mä kyllä ehkä itse saatan syyllistyä tuohon ensimmäiseen, että ei sanota suoraan jotain asioita. Koetan silti välttää "julkisia" kohtauksia (eli päänsisäisiä siitä sitten tulee), koska tiedän, kyllä, että olisi kannattanut vetää rajat.
Tosin itse olen myös joskus kokeillut sitä, kun joku kysyy jotain tyyliin "Haluatko tietää,....?" niin vastaan tylysti "en". aina ne on kuitenkin asiansa kertoneet....tosin mainittakoon, että kysyjä on yleensä ollut siskoni, joten välitöntä vaaraa välien rikkoutumiseen ei ollut.
Heippa!
PoistaJoo, jos on naamatusten niin sillon on jotenkin helpompaa. Varmaan siks että näkee sen ihmisen ja sen kun se on vaikka innoissaan siitä asiasta, minkä aikoo/saa kohta sanoa.
Kyllä useimmiten saa asian tietää, vaikkei kysyis. Oon joskus yrittänyt kirjoittaa viestiin vaikka että "se asia olis varmaan mahtunut tohon samaan viestiin ehheh" mutten oikein muuten oo kommentoinut aihetta. Ehkä täytyy.
Joo hassuu, just tänään mietin tota kuulumistenkyselyjuttua. Musta tuntuu et mä oon paska ystävä, koska jos kysyn kaverilta 'miten menee' tai 'no mitäs sä' ja jos se vastaa jotain ympäripyöreetä tyyliin 'ihan hyvää kuuluu/hyvin menee/ei täs ihmeempii', ni sit aattelen et okei, ei sillä vissiin sit ole mitään erityistä kerrottavaa.
VastaaPoistaJa sit kun multa kysytään sama, niin kerron yleensä konkreettisesti et mitä mulle kuuluu, et millaset fiilikset mulla on. Siis jos mul on jotain kerrottavaa niink kyl mä kans yleensä kerron, enkä oota et kaveri alkaa sen enempää utelee. Välil tuntuu et mä selitän koko ajan vaan itestäni, kun en vaan osaa sellai tentata kaverii et 'no, no, kerro nyt jotain'. Kyl tietty sit kysyn jos tiiän et kaveri on ollu vaik jossai tai tehny jotain spesiaalii, mut muussa tapauksessa ei sitä oikein tiiä et mitä kysyis.
Mä jotenkin vaan ootan et ne alkais oma-aloitteisesti kertoo asioita itestään niinku mäkin teen, ilman että mun täytyy koko ajan ruokkii niit kysymyksillä. Mitä järkee sitäpaitsi ruveta keskustelee, jos toinen ei haluu ilmasta omii mielipiteitää tai ajatuksiaan?
Heippa!
PoistaKiitos kommentist! Jotkut on parempii kertomaan kuulumisiaan kuin toiset, se on totta. Mullekin on käyny monesti niin, että on kyselly kuulumiset ja luulee että kaikki on jees, ja myöhemmin on käyny ilmi ettei ookaan. Aina ei ehk halua kertoa, tai ei oikein osaa.
Luulen kyl, ettet oo yhtään paska ystävä. Se on tärkeetä että kysyy, vaikka joskus tuntuiskin ettei saa vastauksii.