Kuole pois

(Kuva on prnscrn ampparit.comista)

25 tykkää ja 6873 lukee, kun "turha julkkis" saa turpiinsa tuntemattomalta mieheltä. 25 tykkää, kun ihminen lyö toista. 6873 haluaa lukea ja/tai nähdä, miltä turpiin ottaminen näyttää.

Mua pelottaa ihmiset, jotka vihaa ihmisiä, joita ne ei tunne. Mua ei kiinnosta, kuinka turha joku julkkis on; se, että joku toinen ottaa aikaa omasta elämästään kirjotellakseen sen blogiin tai sitä koskevaan uutiseen "kuole pois", on huolestuttavaa.

Oon aikaisemmin kirjoittanut melko kiihtyneen tekstin siitä, miten ihmisiä ei kiinnosta Johanna Tukiaiset ja muut, mutta silti niiden elämää täytyy seurata, jotta pääsee haukkumaan. Tai ainakin todistamaan, ettei kiinnosta.

Mua pelottaa ihmiset, jotka vihaa ihmisiä, joita ne ei tunne. Ne on pelottavia siks, että sellaiset ihmiset vois vihata muakin; ne vois käydä mun kimppuun, hakata mut, lyödä mua puukolla. Koska olisin jotenkin vääränlainen. Vihattava. En ehkä koskaan sais tietää, miks, enkä tiedä, olisko sillä merkitystäkään. Jos ne ei vihais yhtä asiaa mussa, ehkä ne vihais toista.

Tiedän ihmisiä, jotka vihaa julkkiksia, koska niiden suu ärsyttää. Kun se sen suu ja koko naama näyttää tiedätkö silleen ärsyttävältä kyllä sä tiiät. Puhetyyli ärsyttää. Jalan vatkaaminen ärsyttää. Ja kun se on JOKA PAIKASSA onko sen pakko olla koko ajan tossa.

Mulle on aika sama, mitä muut ihmiset syö, mitä ne panee päälleen, millaisia kirjoja ne ostaa ja mitä ne kattoo televisiosta. Sitä en kuitenkaan käsitä, että ostetaan lehti, luetaan haastattelu ja sen jälkeen pohditaan että on se tuokin kauhee ihminen tommosia ei maan päällä tarvita. Käydään kirjoittelemassa kommentteja tekstien perässä oleviin laatikoihin netissä. Oon kerran nähnyt erään blogin perässä kommentin "tämä oli niin turha teksti etten viitsi edes kommentoida". Mutta kun ei se oo totta! Viitsithän!

Joskus, kun luen tällasia kommentteja, huomaan ajattelevani, että kuole ite pois. Aivan, mee jonnekin metsään ja lakkaa olemasta. Sit on kaikki sullakin paremmin, eipä tartte vihata enää. Mulkku.

Mistä tää tulee? Mistä ne ajatukset tulee? Miksi joku vihaa, miks muut puolustaa, usein itekin vihaisina? Mäkin teen sitä, en vaan kirjoita sitä mihinkään; aattelen, että ehkä niin voisin katkaista sen kierteen. Koska ei kaikkea tartte sanoa, ei todellakaan. Ei edes semmosia juttuja, joille sit aamulla naureskelee. Ehheh, kännissä kirjottelin nettiin. Väsyneenä kirjottelin nettiin. Kun oli huono päivä. Ja se ansaitsi sen.

Kuka ansaitsee sen? Kenen lapsi, kenen äiti? Kenen veli, kenen sisko? Niiden turhien, tietysti; äitikin häpeäis tommosta!

Kenen äiti on ylpeä siitä vihapuheesta, jota nettiin oksennetaan? Kenen äiti, kenen sisko? Ehkä monenkin; ehkä se on vaan kanava, purkutapa, jotain normaalia ja tavallista. Monet tekee niin; yrjöää pahimmat suuttumuksensa nettiin. Ettei tarvitsis oksentaa muiden päälle. Tuttujen päälle. Kavereiden päälle.

Mitä sillä haukkumisella saa, mitä saavuttaa? Loppuuko paskat blogit ja viihdeuutiset siksi, että kiroilee ja huutaa capslock pohjassa kommenttilaatikkoon? Ei lopu. Huomio on huomiota, huonokin huomio. Vihanenkin lukija on lukija. Jos niin vihastuttaa, älä lue; älä katso, älä kuuntele.

En halua käyttää aikaani asioihin, joista saan sydämentykytyksen, stressin, ahdistuksen tai vitutuksen. Semmosia tulee vastaan joka päivä, ja oon vasta tajunnut, ettei mun tarvitse katsoa; ei ees silloin, kun se on jotain, mistä kaikki puhuu, mille kaikki hihittää. Mitä kaikki jakaa Facebookissa.

Netti on täynnä sivuja, joita oikeasti haluan lukea. Asioita, joita haluan nähdä. En halua ahdistua ja oksentaa jonkun tuntemattoman ihmisen kirjottaman tekstin perään kommentteja, jotka saa muut hyökkäämään puolesta ja vastaan. En halua. En jaksa.

En jaksa sitä kierrettä. Se saa kuolla pois.