En tiedä, millaisia kysymyksiä oletit saavasi, mutta esim.
1. Mistä oppii tunnistamaan intuition kaiken muun päässä menevän sekoilun keskellä? Tarkoitan, miten voi tietää, mikä on turhaa hermoilua ja mikä oleellista viestiä, jos mieli ei erota reaktioita.
2. Koska kuuluu luovuttaa?
3. Mikä on hulluinta/yllättävintä mitä oot tehnyt?
1. Itse oon huomannut, että jos alkureaktio on heti "ei", se harvoin on ns. turhaa hermoilua. Tietty on semmosia hetkiä et vaikka jännittää mennä puhumaan jollekin tai ei uskalla sanoa jotain, se on eri. Mutta yleensä, alussa, kun pysähtyy ja varsinkin uskaltaa pysähtyä hetkeks, voi huomata sen, onko hermoilu oikeaa, ja sen, yrittääkö tehdä siitä vähemmän oikeaa siks, ettei luota itseensä ja omaan tunteeseensa.
Olipa jotenkii vaikee lause.
2. Luovuttaa kuuluu sitten, kun tietää, että kuuluu. Usein oon ite yrittänyt kyllä sittenkin vielä, kun tiiän jo, että nyt, anna periks. Siinä on joku juttu. On vaikee luovuttaa.
3. Viimeaikaisist jutuista tulee mieleen se, kun maksoin yhden tytön matkakorttilatauksen, koska sen kortti ei toiminutkaan. Yllätin itseni myös yks ilta, kun sanoinki heti suoraan, mitä ajattelen, enkä yrittäny peitellä sitä.
Mikä on kaikist paras tai valloittavin tai suloisin tai siistein eläinkaveri jonka olet viimeisen vuoden aikana tavannut?
VastaaPoistaHmmm... Kauheen vaikea! Mulla on ehk kolme vaihtoehtoa:
Poista1. Muurahaiskarhu, joka käveli mun ohi Lontoon eläintarhassa.
2. Hidaslori, jonka näin em. paikassa. Ootin sen aitauksen edessä pimeessä varmaan 20min että näkisin hänet, ja sit näin!
3. Minipossu, jota paijasin keskiaikamarkkinoilla. En oo ennen paijannu possua!
Moi,
VastaaPoistaEn tiedä, millaisia kysymyksiä oletit saavasi, mutta esim.
1. Mistä oppii tunnistamaan intuition kaiken muun päässä menevän sekoilun keskellä? Tarkoitan, miten voi tietää, mikä on turhaa hermoilua ja mikä oleellista viestiä, jos mieli ei erota reaktioita.
2. Koska kuuluu luovuttaa?
3. Mikä on hulluinta/yllättävintä mitä oot tehnyt?
Moikka!
Poista1. Itse oon huomannut, että jos alkureaktio on heti "ei", se harvoin on ns. turhaa hermoilua. Tietty on semmosia hetkiä et vaikka jännittää mennä puhumaan jollekin tai ei uskalla sanoa jotain, se on eri. Mutta yleensä, alussa, kun pysähtyy ja varsinkin uskaltaa pysähtyä hetkeks, voi huomata sen, onko hermoilu oikeaa, ja sen, yrittääkö tehdä siitä vähemmän oikeaa siks, ettei luota itseensä ja omaan tunteeseensa.
Olipa jotenkii vaikee lause.
2. Luovuttaa kuuluu sitten, kun tietää, että kuuluu. Usein oon ite yrittänyt kyllä sittenkin vielä, kun tiiän jo, että nyt, anna periks. Siinä on joku juttu. On vaikee luovuttaa.
3. Viimeaikaisist jutuista tulee mieleen se, kun maksoin yhden tytön matkakorttilatauksen, koska sen kortti ei toiminutkaan. Yllätin itseni myös yks ilta, kun sanoinki heti suoraan, mitä ajattelen, enkä yrittäny peitellä sitä.