Näin vanhempana en ole asioiden suhteen enää niin mustavalkoinen. Siitä huolimatta, olen oppinut päästämän irti hyvinkin nopeasti. Jos jokin suhde ei toimi, ja fiilis on huono, ei se laastarilla paikkaamalla muuksi muutu. Välillä on joutunut pettymään isostikin. Itselleen toki kannattaa olla armollinen, aina ei ole pakko mennä peilin eteen miettimään mitä itse teki väärin. Joskus voi vaan olla niin, että yhteistä polkua ei ollut tarkoitus kun kulkea vähän aikaa. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettenkö olisi avoin.
Oon jo pidemmän aikaa kirjoitellut tekstejä siitä, mitä on ok pyytää ystävältä ja paljonko pitää sietää ja mitä saa odottaa. Musta on jo pidemmän aikaa joissain suhteissa tuntunut siltä, etten vaan saa mitään - tai ainakaan sitä, mitä haluaisin saada.
– Keho ja mieli antavat merkkejä siitä, mikä on hyväksi sinulle. Jos sairastelet paljon, sinua ahdistaa tai olet jatkuvasti väsynyt, niin suosittelen miettimään, miten voisit muuttaa omaa elämääsi paremmaksi, Uskalla Innostua -tiimin perustaja toteaa.
Päätin ottaa avuksi matematiikan. Oon ymmärtänyt, että numerot ei valehtele; tunteet on päivän ja joskus tunnin, minuutin mukaan muuttuvia ja ne vaikuttaa siihen, miltä jotkut asiat näyttää. Numerot ei vaihtele. Hyvänä päivänä pienet asiat ei haittaa, huonona nekin tuntuu maailmanlopulta. Numerot on samoja, oli mulla sitten hyvä tai huono päivä.
Aloin pitää kirjaa siitä, millaisia keskusteluja käyn erään ihmisen kanssa. Onko ne oikeasti sellaisia, kuin musta tuntuu (eli etten saa mitään itselleni vaan aina puhutaan sen toisen tekemisistä ja tunteista) vai oonko pyöritellyt tätä asiaa niin kauan, että mua vaan ärsyttää kaikki, myös asiat, joiden ei pitäisi?
I look at my friendships as a target. My inner circle surrounds the bullseye, and others fill the levels of circles that go further out. Ask yourself: who drains you, who brings you down, who isn't supportive, and who is no longer a match? You don't want people in the bullseye crowding out the folks who are supportive. Figure out who needs to be moved to the outer circle?
Pidin kirjaa viikosta 47 viikon 1 puoliväliin. Taulukkoja oli kaks erilaista: yhteen tuli puheenaiheet, joissa ystävä puhuu itsestään, kääntää puheen itseensä tai alkaa kesken mun asian kertoa itseensä liittyvää tarinaa. Toisessa taulukossa oli puheenaiheet, joissa kysellään mun olosta ja kysytään jatkokysymyksiä mun kertomuksista. Kommunikoin itse täysin normaalisti eli kerroin ja kysyin juttuja, joita normaalistikin kysyisin ja kertoisin.
Tilanne on seuraava: itsestä puhuminen 56, musta puhuminen 35.
Oli päiviä, kun musta puhuminen johti. Silloin ajattelin, että hmm, ehkä oon tuominnut väärin. Pian toinen sarake kuitenkin meni johtoon eikä tilanne enää muuttunut. Tukkimiehen kirjanpidon katseleminen saa olon tuntumaan oudon selkeältä.
Joskus on hyvä uskaltaa päästää myös irti. Silloin huomaat, että joku ystävyyssuhde on väistämättä ohi. Se voi tehdä kipeää, mutta samalla lisätä energiaa, koska se vapauttaa sinut ottamaan elämä vastaan sellaisena kuin se eteen tulee. Energiat virtaavat vapaammin.
Sit tapahtui outo juttu. Tapasin tän ihmisen kasvokkain. Jutellessamme tajusin: se vain on tollanen.
Se on tuollainen ihminen. Ei se oo pahaa eikä hyvää, se vaan on. Se, miten reagoin asiaan, on mun päätettävissä, mutta se ihminen vain on. Tää ymmärrys teki mun olosta myös kevyen, selkeän. Tää on asia, joka vaan on näin.
Nyt en tiedä, mitä tekisin. Aiemmin ajattelin, että ehkä kirjoitan kirjeen, mutta nyt en enää tiedä.
Ehkä teen jotain. Ehkä en tee mitään.
If you haven’t got that feeling, and he hasn’t got that feeling, get a divorce. It’s the only way. You’re better off alone. Because when you live with someone that doesn’t make you happy, it’s miserable. It’s worse than being alone.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti