Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MML) Etelä-Savon piirin entistä työntekijää syytetään törkeästä kavalluksesta ja maksuvälinepetoksesta. --- Tutkinta osoitti, että maksuliikennettä hoitanut työntekijä oli ohjannut maksuja omalle tililleen 31 789 euron arvosta. Lisäksi työntekijä oli käyttänyt kaupan asiakaskorttia omiin ostoksiinsa 824 euron arvosta.
MTV Uutisten juttuun Mannerheimin lastensuojeluliiton työntekijä kavallussyytteeseen
Viime aikoina on tullu vastaan paljon uutisissa siitä, miten joku, jonka kuuluis tehdä hyvää, onkin paha. Kavaltaa rahat tai muuten kähmii hommat niin, että hyvään tarkoitetut varat meneekin johonkin ihan muualle. Mietin, mistä se tulee: se, että unohtaa sen vastuun, joka sulla on ihmisenä muita kohtaan, ja varastaa?
Hyväntekeväisyystempauksessa Kanadan laidasta laitaan juokseva brittimies on ryöstetty ja pahoinpidelty kesken reissun. Tapauksesta uutisoi BBC. --- –Minulla ei ole aavistustakaan mitä nyt teen, McDonald sanoi BBC:lle.--- –Laukku oli elämäni tärkein asia. Siinä oli kaikki tärkeä tästä reissusta, kaikki videomateriaali, luottokorttini, kaikki mitä omistan.
On olemassa paljon ihmisiä, jotka ei koskaan olleet itsekkäitä tai sortuneet varastamaan ja hyväksikäyttämään asemaansa niin, että sais paljon rahaa itselle. Miksei? Mikä saa jotkut murtumaan?
Puhun murtumisesta siksi, että kai siihen hyväntekeväisyystyöhön hankkiutuessaan ihminen on halunnut tehdä hyvää, tai ainakin olla etäisesti mukana jossain mukavassa. Vai onko ollut ihan sama, mitä duunia tekee, kunhan on palkka? Eikö sitä oikeasti ajattele, että vau, meikä parantaa maailmaa?
Entä se kolmas vaihtoehto, se, että ihminen on hakeutunut työhön kusettaakseen rahaa itselleen? Ankein vaihtoehto.
McDonald's makes $59,178,080.00 per day.
— WoW Facts (@WoWFactz) 21. marraskuuta 2013
Oon usein miettinyt myös yrityksiä. Valtavia yrityksiä. Ne tekee miljoonia itselleen, osakkeenomistajilleen, kaikille isoherroille joiden nimiä tai titteleitä en tiiä, en oo hyvä finanssiasioissa. Silti ne tekee koikonaistienestiin nähden häviävän vähän hyvää. Miksi?
Varmaan siksi, koska voitot kärsis. Vähän rahaa voi antaa muille, muttei paljoa. Ei kaikkea. Koska ois kamalaa, jos sulla ei oiskaan rajattomasti rahaa isoja voittoja.
Miksi aina pitää tehdä voittoa? Eikö joskus voi tehdä nollaa – niin, ettei menetä, muttei myöskään saa? Selittäkää joku.
Oon usein miettinyt äidin kanssa lottovoittoa. Että mitä sillä tekis. On mietitty sitä, että jos on rahaa ihan mihin vaan - siis ihan mihin vaan - se ei varmaan enää tunnu miltään. Mutta tuntuuko silti pelkoa: jos annan, minulla ei olekaan enää niin paljon?
Minä. Siitäkin se kiikastaa. Yleensä sitä ajattelee ensin itseään, koska niin mut ja muut on kasvatettu. Enhän mäkään anna rahaa kerjäläisille ja juopoille, vaikka parin kolikon puuttumista en varmaan huomaisi. Mutta kun mun rahat mitä toi on tehnyt ansaitakseen ne
Tietty on poikkeuksiakin. Kuten Bill Gates.
He is consistently ranked in the Forbes list of the world's wealthiest people[5] and was the wealthiest overall from 1995 to 2009—excluding 2008, when he was ranked third;[6] in 2011 he was the wealthiest American and the world's second wealthiest person.[7][8] --- As of 2007, Bill and Melinda Gates were the second-most generous philanthropists in America, having given over $28 billion to charity;[85] the couple plan to eventually donate 95% of their wealth to charity.[86]
Tietenkin sit voi miettiä, onko toi totta. Mutta entä jos oikeesti ne vaan kusettaa
Se siinä onkin ikävää. Tunnen monia, jotka ei anna mihinkään keräyksiin rahaa, koska joskus joku apu ei mennytkään perille. Siitä syntyy luottamuspula: haluan auttaa, mutta mitä jos joku rikas possu viekin ne rahat?
Niinpä. Kehen voi luottaa?
– Kun tietäisi, että avustus menee sataprosenttisesti perille, niin auttaisin ilman muuta hätää kärsiviä ihmisiä. Mutta kun avustus ei vaan mene sellaisenaan avustuskohteeseen, vaan sielä on aina joukko hyeenoja joka suunnassa, myös Suomen puolella, jotka keräävät parhaat omiin taskuihinsa, yksi keskustelija kirjoittaa.
Eläkkeellä oleva logistiikkayrittäjä on jo kauan vaatinut avoimuutta lähetys- ja kehitysyhteistyöhön. Pennasen mukaan valvonta on näennäistä ja puolueettomat raportit puuttuvat. Yhteistyö kentällä on olematonta. Apu ei mene perille, vaan lahjoittajan euro tuhlataan raskaan ja moninkertaisen koneiston rattaissa. Pennanen on tehnyt asiasta useita selvityksiä ja kanteluja, mutta neuvot kaikuvat kuuroille korville.
Mikä saa ihmisen sortumaan ja varastamaan rahaa hyvältä asialta? Mikä saa unohtamaan, miks tätä työtä tehdään? Onko se rahan houkutus, mahdollisuus ostaa ihan mitä vaan?
Jos maailman sais parannettua eurolla, ostaisko petoksen tehnyt sen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti