Haaste: 11 asiaa minusta, uudistettuna

Sain 11 asiaa -haasteen Ulkona on vain maailma/Maailma onkin luovana -blogista. Koska oon jo kerran tehnyt tän haasteen, päätin vähän muokata sitä.

11 asiaa, joista en tykkää just nyt

1. Siitä, kun ihmiset yrittää nousta junaan ennen kuin edelliset matkustajat on tulleet ulos. Me kaikki ihan varmana mahdutaan siihen junaan, ei kannata kiirehtiä sydän kurkussa.
2. Se, kun ihminen laittaa viereiselle penkille laukkunsa ja sitten teeskentelee viimeiseen asti, ettei huomaa, että on kamala ruuhka.
3. En tykkää siitä, kun ihmiset näkee kuvia itsestään eikä usko, että tolta niiden naama näyttää. Ei oon niin ruma eieieiei hyi
4. En tykkää siitä, että vähän awkwardissa seurueessa kaikki alkaa katsoa puhelimiaan sen sijaan, että yrittäis jutella jotain vähän. Se on liian helppo tie pois.
5. Roskaaminen.
6. En tykkää ihmisistä, jotka nolaa toisia siksi, ettei ne tiedä jotain asiaa.
7. En tykkää siitä, etten vieläkään aina uskalla sanoa, mitä mieltä oikeesti oon.
8. Se, kun ihminen ei vastaa sun viestiin tai sähköpostiin, vaikka asia on tärkeä ja oot kysynyt selkeän kysymykset, johon tarvitset vastauksen.
9. En pidä siitä, miten ulkokuori kuitenkin on tärkein, vaikka aina puhutaan muuta. Sit kun yllättäen oliskin mahdollisuus johonkin hauskaan, niin eihän nyt TÄN näköisenä voi lähteä.
10. En pidä emotionaalisesta kiristyksestä, jossa sanotaan että "kai mä vaan oon sitten niin huono ja surkea" ja sen sijaan, että mä puolustaisin mua, täytyiskin yhtäkkiä alkaa puolustaa sitä toista.
11. Se, kun kaikesta saa stressinaiheen.

11 asiaa, joista tykkään just nyt

1. Aurinko ja lämpö
2. Pienet lehdet puissa. Tykkään pienistä asioista keväässä.
3. Västäräkit
4. Se, kun töissä on kiire, mutta sellainen energisoivakiire eikä apuakuolen-kiire.
5. Ajatus kesälomasta
6. Kirjat ja lukeminen, se, että oon saanut paljon kirjoja luettua lyhyessä ajassa.
7. Suklaiset asiat
8. Se, kun tuntuu pienesti hyvältä ja osaa nautiskella siitä hetkestä
9. Ihmisten lisääntynyt määrä ulkosalla. Heti, kun on aurinko, on surinaa kaikkialla.
10. Treenit ja ajatus kesätreeneistä, joihin oon jo ilmoittautunut.
11. Se, että ymmärrän itseäni ja tiedän, mikä mulle on tärkeää.

En haasta. Voit tehdä, jos tahdot.

Kun olen huonoin

Yks päivä juteltiin mun tanssiharrastuksesta. En oo aiemmin harrastanut paljon mitään ja tunnilla käy runsaasti porukkaa, jolla on kymmenen vuoden tanssitausta tai joku muu urheilumenneisyys. Oon usein näihin ihmisiin verrattuna venymis- js akrobatiakyvyiltäni heikko, mikä on ihan ymmärrettävää: nää tyypit on tehny vuosia töitä sen eteen, että ois hyviä.

Jutelessani aiheesta kaverin kanssa hän ilmaisi, ettei oikein kestäis sitäm että on aina huonoin.

Miks on niin pelottavaa epäonnistua? Miks asioita pitäis osata tehdä oikein tai ei ollenkaan? Kuka siitä haukkuu, jos ei osaa; mua ei ainakaan tunnilla haukuta, kukaan ei naura tai hihittele. Ollaan niin sanottuja aikuisia, jotka varmaan tajuaa,  että toi yrittää ja tekee tavallaan ja se on hyvä.

Moni haukkuu itse itseään. Omat tunteet tuntuu aina vahvemmilta kuin muiden, koska ne on omia. Kun itse omassakehossaan tuntee sen hien ja sydämentykytyksen ja tietää, että nyt ei menny putkeen, tulee häpeä. Häpeä asioista, joita 99 prosenttia muista ei ees huomaa.

Kun olin 15-vuotiaana ulkomailla, näin elämäni ekan sambakarnevaalin.  Siellä tumma, paikallinen mies marssi mun ohi isoa rumpua lyöden, ja yhtäkkiä hyppäs mun eteen, tarjosi kapulaa mulle: soita, soita!

En soittanut. Heiluttelin päätäni, ei ei, ja painoin katsetta alas. En minä ole rumpali en osaa on niin paljon ihmisiä ne KATSOO

Jälkeenpäin mietin, keitä pelkäsin. Tunnelma oli katossa ja kaikilla oli kivaa. Kukaan ei osoitellut mua sanoen KATO KOHTA TOI SOITTAA ei varmana osaa öhöhö

Mä pelkäsin mua. Sitä, että heittäytyvä rumpali ei sopisi siihen kuvaan musta, jonka on rakentanut ja jonka kanssa elän. Mä en oo rumpali ja siten se, että kokeilis ja epäonnistuis, oli niin pelottavaa, etten ees kokeillut.

En kadu. Opin ison asian siitä hetkestä.

Opin, että mun oma minä esti mua kokeilemasta. Opin, että epäonnistumisen pelko on niin syvällä suomalaisissa, että kasvojen menetyksen pelossa moni ei edes kokeile. En minä nyt en ja vaivaantunut nauru päälle

Oon itsekin tehnyt sitä. Tehnyt. En tee enää.

On vaan yksi elämä. Tajuan sen joskus niin selkeästi, että sattuu. En jaksa enää kieltää itseltäni kokemuksia sen perusteella, ettei ne ehkä ole täydellisiä. Etten ehkä osaa. Ihan sama. Mä voin hyvin olla se huonoin. Ainakin oon huonoin, joka koki.

Mä haluan vaan kokea.

Et sitten piilottanut pimppiäsi

On ilta. Istu autosasi.

Yhtäkkiä kyytiin nousee vieras mies. Hän lyö sinua naamaan.

Oikeudessa sinulta kysytään, oliko auton ovi lukossa.

Ei ollut.

Eikö se kerro, että autoosi saa tulla?

Ei?

Mutta jos et olisi halunnut seuraa, olisit varmasti lukinnut auton oven? 

No

Entä ilmaisitko selkeästi, ettet halua turpaan? Mistä mies olisi voinut tietää, ettet halua?

Olet töissä. Teet itsellesi leipää. Yllättäen joku nappaa ja syö sen. Pian olemme pomon pakeilla.

Jätitkö leipäsi siihen kaikkien katsottavaksi?

No, tavallaan

Esittelit siis leipääsi heille?

Ömmm

Eikö leivän jättäminen esille kerro, että sen saa syödä?

No, tuota

Mummi on matkalla shampanjalounaalta kotiin. Mies varastaa hänen laukkunsa.

Mutta sulla siis oli se laukku mukana, siinä kaikkien nähtävillä ?

No, joo

Eli kaikki näki sun laukun?

No, kyllä

Ja kännissäkin olit

En minä nyt palj

Kyllä aikuisen pitäisi olla tarkempi. Ja eihän sulta viety kuin puhelin

Nainen on matkalla junalta kotiin. Mies raiskaa naisen.

Niin millaiset vaatteet sulla oli päälläsi? 

Oli hame

Oliko lyhyt hame?

No

Eli tavallaan esittelit reisiäsi siinä, että tässä tätä on?

En todell

Ja humalassakin olit?

No väh

Ja sanoitko ei? Sanoitko kovasti? Mistä muuten tietäisi ettet halunnutkaan ehkä olit flirttaileva kyllä aikuisen pitäisi olla tarkempi

Fear of slut-shaming drives many adolescent girls to stay silent and not report sexual violence, a new study found, as many view harassment as normal, everyday life of middle school and high school.

Study: Many young girls view sexual violence as ‘normal stuff’ By Amanda Sakuma

Tallink Siljan henkilöstöjohtaja Vahur Ausmees puolestaan vierittää vastuun matkustajille itselleen.

- Naisten tulee miettiä, kuinka paljon he juovat. He tietävät mihin se voi johtaa, Ausmees sanoo Kalla Faktanissa.

IS: Raiskausten määrä ruotsinlaivoilla kasvoi - "Naisten ajateltava omaa juomistaan"

– Pyydän pysähtymään ihan hetkeksi asian äärelle. 16-vuotias tyttö pakotetaan tulemaan raiskatuksi satoja kertoja, häntä hakataan, nöyryytetään, pidetään nälässä. Hyvinvointi-Suomessa. 2010-luvulla,  Aaltonen kirjoittaa.

Uusi Suomi: 16-vuotiaan karmea kohtalo Suomessa – Lakimies: Satoja raiskauksia 

Jouduin kuitenkin todistamaan myös toisenlaista käytöstä. Raiskauksesta puhuttiin muiden matkustajien kuullen, ensiavuksi tarjottiin promillemittaria ja uhrilta penättiin kerta toisensa jälkeen, haluaako hän todella vielä selvitellä asiaa. Oikeudessa olisi kuulemma vain sana sanaa vastaan.

HS.fi:  Uhrille tarjottiin ensiavuksi promillemittaria 

Näihin on sanottavanani lähinnä se, mitä tämä kuva jo sanoo.

Kuva Madventuresin FB-sivulta.

Mietiksä koskaan, mitä kaikkea meillä on

Sain kirjeitä ugandalaiselta kummilapseltani. Näin hän avustajan välityksellä kirjoittaa: I got a book, thank you so much it has good stories. My family were very happy. Thank you.

Samalla sain häneltä vuosiraportin. Siinä lapsi kertoo esimerkiksi, millä luokalla on ja mitä kotitöitä tekee. Kummilapseltani oli kysytty, mikä on hänen suosikkijuhlansa. Vastaus: joulu. Syy: silloin saa syödä lihaa.

Mietiskele sitä hetki: sitä, että lihan saaminen on juhlaa. Se on upea hetki. Erityinen. Oikea juhlahetki.

Sitä on vaikeaa käsittää, kun itse menee kauppaan ja siellä on 15 metvurstilaatua rivissä. Mietiksä koskaan, mitä kaikkea meillä on, miten paljon sitä on? Mä mietin. Usein.

I Fucking Love Sciencen FB-sivulta.

Nyt, kun oon töissä, oon alkanut suhtautua rahaan uudella tavalla. Tiedätteks sen kun feissaaja tulee juttelemaan ja ehdottaa viiden euron kuukausilahjoitusta ja sä sanot ei ja se sanoo muttei sitä ees huomaa

Se on totta. Sitä ei huomaa. Kun käy töissä ja on säännölliset tulot, sitä ei huomaa.

Buzzfeedillä on testi, jossa voi kokeilla, miten etuoikeutettua elämää elää. Tein testin.

You live with 63 out of 100 points of privilege.

Testin aikana klikkaillessani huomasin, miten paljon mulla oikeasti on. Mun ei tarvitse mennä nukkumaan nälkäisenä, koskaan. Mulla on koti. Kukaan ei uhkaa mua mun uskon vuoksi. Mua ei uhata väkivallalla päivittäin. Mun ei tarvitse piilottaa mun identiteettiä, jotten kuolisi.

Samalla sitä suhtautuu suojelevasti rahaan. Sitä ei saa tuhlata, sitä ei saa jaella, sitä täytyy säästää, sitä täytyy aina olla.

Mulla on niin paljon,  silti haluan lisää. Ostaa uutuustuotteita, kokeilla. Ostaa ruokaa ja sitten heittää sen pois. Se oksettaa mua, se, miten en ymmärrä, miten arvokkaita asiat on. Kun johonkin on tottunut, sitä on vaikeaa enää arvostaa.

- Yleensä asiaa menee niin, että vaatefirmat sanovat, että ei me voida näitten tehtaitten palkkaukseen suoraan puuttua, sehän on aivan erillinen firma. Tehtaat sanovat, että emme voi maksaa enemmän, jos tilaajat eivät maksa vaatteista. Molemmat sanovat, että jos hallituksen pitäisi nostaa minimipalkkoja ja sieltä suunnasta sanotaan, että ei voida nostaa minimipalkkoja, koska sitten tilaajat siirtyisivät toiseen maahan.

MTV Uutiset: Asiantuntija: Länsimaalaisten vaatteet tehty kolmen tunnin yöunilla

Ylen mukaan Bangladeshissa valmistettu vauva-trikoopaita maksaa Suomessa 12 euroa ja 95 senttiä, mutta ompelija saa siitä noin kaksi senttiä. Laskelma perustuu Ylen mukaan Reiman ja bangladeshilaisen tehtaan johdon antamiin lukuihin.

HS.fi, Lasse Kerkelä: Lastenvaateyritys Reima lupaa puuttua mahdollisiin epäkohtiin Bangladeshissa

Lorun perhoshihamekko valmistetaan puuvillakankaasta, joka on valmistettu EU:n alueella, maissa, joissa vielä on tekstiiliteollisuutta.  Vinonauhat, kuminauhat, pesumerkit ja Loru-merkit ja ompelulangat ostan kotimaiselta tarviketukkurilta. Mekon osat leikkaan  työhuoneellani, pakkaan leikatut mekot, pitsit, nauhat ja muut tarpeet  ja postitan ne Sastamalaan, jossa mekot kokoaa yhteistyöompelijani Ompelupalvelu Waecci. 
Valmiit mekot palautuvat jälleen postin välityksellä työhuoneelleni, jonka jälkeen ne silitetään ja niihin kiinnitetään hintalaput. Nyt mekot ovat valmiina myyntiin! Mikäli mekot myy joku jälleenmyyjistäni lähtevät mekot jälleen matkaan postin kautta.  Jälleenmyyjän kate on puolet mekon myyntihinnasta. Tällöin mekosta jää arvonlisäveron maksamisen jälkeen Lorun pankkitilille 5,59€.

Loru.fi: Kotimainen onkin kotimaista! 

Toimittajan mukaan hän joutui kahdeksantuntisen työpäivän aikana kävelemään jopa 27 kilometriä. Eräs työntekijä kertoi, että varastolle tilataan harva se päivä ambulanssi.
MTV Uutiset: FT: Zalandossa karut työolot – "27 km kävelyä työpäivän aikana"

Koen usein suurta ahdistusta siitä, että ihmiset ei halua maksaa tuotteista, jotka on reiluja. Jotka on luomua, tai kotimaisia, sellaisia, josta tekijä on saanut kunnon korvauksen.

Tarkoitan tällä nimenomaan ihmisiä, joilla olis varaa maksaa, mutta silti ne ostaa mieluummin halpaa, riistoa. Koska on vaikeaa käsittää, miten pitkän matkan tuote kulkee, ennen kuin se tulee meille.

Jossain vaiheessa naureskeltiin lehtijutulle, jossa kerrottiin, ettei jenkkilapset enää tiedä, että maito tulee lehmästä. Ne on niin vieraantuneita tuotantoprosessista, että luulee maidon vaan tulevan jostain. Maagisesti.

Samalla me itse, me, jotka nauretaan tälle tietämättömyydelle, ruokitaan työoloja, joihin ei laitettais omaa lastamme. Höhöö noi ei tiedä mistä paita tulee

Osa ongelmaa on tiedotuksen puute. Sellaista, mistä ei saa tietää, ei voi tietää. Joskus sitä ostaa jotain ja luulee tekevänsä oikein, ja sitten käy ilmi, ettei tehnytkään. Aina hinta ei merkitse laatua tai luotettavuutta.

Joskus se merkitsee ahneutta.

Tällaisessa viidakossa me eletään, me etuoikeutetut. Me, joilla voi olla kotona 15 metvurstipakettia, jos me vaan halutaan ostaa ne kaikki. Me, jotka asuu asunnoissa, joissa on juokseva vesi. Joissa on valot.

Me, joille joulu on juhla, jona syödään yhtä paljon kuin tavallisena viikonloppunakin voisi syödä. Jos valitsee niin.

Länsimaisen kuluttajan kukkarossa palkkojen nostaminen ei juurikaan näkyisi.

- Vaikka palkkatasoa nostettaisiin kohtuullisen voimakkaastikin, esimerkiksi Bangladeshissa, niin se olisi silti niin matala, että ei ne t-paidat tulisi mitään satoja euroja maksamaan. Sen jälkeen, kun huomioidaan hinnan kumuloituminen, joka tapahtuu joka vaiheessa, verot ja tullit ynnä muut, niin ei se hinta tule silti nousemaan kuin pari euroa, vaikka palkat tuplattaisiin, Saramäki sanoo.

MTV Uutiset: Asiantuntija: Länsimaalaisten vaatteet tehty kolmen tunnin yöunilla

Tyydy ihmeessä vähään

Kuva BroCode-twittertililtä.

Google.

"paljonko maailmassa on ihmisiä"

Wikipedia.

Maailman väkiluku on arviolta yli seitsemän miljardia.

Google

"paljonko Suomessa on ihmisiä"

Tilastokeskus.

Väestö iän mukaan, 2013 lopussa. 5 451 270.

5 451 270. Niin paljon on suomalaisia. Naisia 2 770 906, miehiä 2 680 364. Osa on ihan pieniä, osa tosi vanhoja jo. Mutta suuri osa on myös mun ikäisiä. Ja sun.

Siksi kysynkin, miksi tyytyä elämään sellaisen ihmisen kanssa, joka ei tee onnelliseksi? Joka satuttaa? Joka haukkuu ja alentaa? Joka heittää susta vitsiä?

Kyllä ihmisellä saa olla uuden ja tuntemattoman jano. Saa hamuta. Se ei ole pilkan, vaan kannustuksen asia. Ihan turha siinä vieressä alkaa päsmäröidä, että ole kiitollinen kun kaikki asiat on hyvin. Jos on paha olo, kaikki asiat eivät ole hyvin.

HS.fi, Rosa Meriläinen: Hyvinvoivan naisen selittämätön paha olo

Ihminen usein odottaa syytä erolle. Voi luoja että oon itsekin odottanut. Se, että "tuntuu" joltain, ei riitä: halutaan turpaan, halutaan pettämistä, jotain, mitä voi sitten osoittaa ja sanoa "tässä on se syy". Kaivataan konkretiaa. Ihan kuin tunne ei olis tarpeeksi.

Kysyn usein ihmisiltä, miten ne neuvois kaveriaan, jolla on sama ongelma kuin niillä itsellä on. Sanoisko ne, että kuule kyllä sinä 20 vuodessa opit sitä rakastamaan älä eroa? Sanoisko ne, että no älä niitä tunteita kuuntele, se on järkiliitto ja nyt vaan opit elämään sen kanssa?

Jos ne on oikeita ystäviä, niin enpä usko. Ja silti moni hokee näitä juttuja itselleen koko ajan. Kestä vielä kyllä sinä opit tämä on ihan hyvä ei tämä nyt niin paha ole

Ei niin paha. Ihan ok. Sitäkö elämä on, ihan okeita? Sitä, että no nyt se oli viikon juomatta ihan hyväähän tämä elämä on? Tänään se vähän kuunteli minua kun puhuin, katsos nyt ei tämä elämä niin huonoa ole. No se vain huumorilla heittää juttuja painostani ei se niin vakavaa ole

So if he has no plans to marry you, you're "fake engaged". And being "fake engaged" when you want to actually marry hurts like hell. Hearing everyone ask you wedding plans must really hurt.

He probably knows that his interpretation of engaged is weird, but it's kept you quiet this long so he hasn't had to admit differently.

Reddit: griminald ketjussa [28/F] Engaged to [40/M] for over a year with no real plans to marry, and I don't want to wear my ring anymore. Advice?

5 451 269. Niin paljon on toisia suomalaisia. Naisia 2 770 906, miehiä 2 680 364. 

Turha sitä on istua ja odottaa täydellistä ihmistä, jossa ei olis mitään vikoja. JOKAISESSA on vikoja, mussa ja sussakin. Mutta ihan oikeastiko on hyvin tärkeää tyytyä ihmiseen, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä, joka satuttaa puheillaan, joka riitelee epäreilusti, painostaa, sanoo että sinun syytä tämä kaikki on

Ihan oikeastiko elämässä on hyvin tärkeää sietää? Oppia sietämään toista, vuodesta toiseen, hammasta kiristäen kyllä tämä on ihan hyvä elämä

5 451 269. Niin paljon on toisia suomalaisia.

Siinä joukossa paljon ihmisiä, jotka ei hauku, alista, valita sun painosta, ostele jatkuvasti uutta vaikka rahat on tiukalla, syyllistä, ryyppää.

Täydellistä ihmistä ei ole olemassa, mutta jos olis edes kiltti ihminen. Ihminen, joka kuuntelee. Ihminen, joka edes haluaa kuunnella sua, yrittää edes ymmärtää. Ihminen, joka ei sano, että katohan siinä se löllömaha taas vaappuu ehehehe

If your normally chill bestie needs a helping hand, that's one thing. But most times, the same poisonous people spread stress repeatedly — and there's no way to fix their problems without compromising your own well-being. "Toxic friends can really keep you down. It's important not to spend too much time with people who only talk about themselves and don't offer support," Alpert says. Constantly feel drained after hanging out with a certain pal? It may be time to reevaluate the relationship, he notes.

Fitsugar: Are You Suffering From Secondhand Stress?

Muutos pelottaa. Totutusta luopuminen pelottaa. Jos on jo sormus sormessa ja nimet asuntolainapaperissa, ei voi vaan pakata laukkua ja karata. Mutta eikö silti kannattais pyrkiä muutokseen? Sellaiseen, jolla sais elää hyvää elämää? Mukavaa elämää. Sellaista, jossa kukaan ei kyykytä, kyseenalaista, hauku. Sellaista, jossa on helppo olla ja mukava elää.

5 451 269. Niin paljon on muita ihmisiä Suomessa.

Miten kuuluu elää

Luin tässä männäviikolla Secret-nimisen kirjan. Oon sen ilmestymisestä lähtien ollut kiinnostunut siitä: mistä näin kohkataan, millainen voi olla tämä kuuluisa elämänmuutosteos?

Salaisuus on yksinkertainen: ajattele sitä, mitä haluat saada, ja ala sitten iloita siitä, kuin sulla olisi se jo. Siten saat sen.

Kyllä, kaiken. Laihuuden, rahaa, talon, terveyden. Mitä tahansa. Haluatko rahaa? Kirjassa käsketään visualisoida laskut shekeiksi ja kohta shekkejä alkaa tulla laskujen sijaan. How simple is that? Haluatko laihtua? Ala ajatella kuin laiha, älä katso lihavien vaatteita kaupassa, ja kohta olet laiha. Tadaa. Kirjassa jopa sanotaan, ettei ikääntymistä ole olemassa, se on vain ajatus, joka meillä on. Ala ajatella, että elät ikuisesti, niin elät. Haluatko parantaa syöpäsi? Ajattele se pois! Kirjassa siis käsketään näin. Minä en käske.

Olin suunnattoman pettynyt. Ajattelin, että Secret on hyvänmielenteos. Muttei se ollutkaan.

Secretissä sanotaan, että kaikille riittää kaikkea. Täytyy vain osata pyytää! Hetken leikin mielikuvalla, että lähettäisin kirjan Afrikkaan. Hei tyypit ettekö halua enää kuolla nälkään? Ettekö halua koleraa? Alkakaa kuvitella ruokaa ja kiittää siitä niin kohta sitä on! Ajatelkaa samalla uutta Bermaria, niin saatte sellaisenkin! Anteeksi jos tää nyt on törkeää, mutta kirja, jossa opetetaan saamaan ajatuksen voimalla MITÄ VAIN ja sen pääpointti on saada paljon rahaa ja talo? Mites noi maailman ongelmat? Ei kun rahaa ja talo aha okei

Teoksen pointti on siis se, että kaikille on kaikkea, runsaasti, yltäkylläisesti. Ei tarvitse raataa tai nähdä vaivaa, täytyy vain luottaa universumiin ja kiittää, kiittää, kiittää. Ei saa ajatella pahaa, täytyy ajatella hyvää. Laihuudenkin saavuttaa ihan vain sitä ajattelemalla.

Ajattelin tätä kirjaa paljon lukiessani sitä, ja nyt näin jälkeenpäin. Tää kirja on monilla tasoilla paitsi  syyllistävä (sait syövän/eron/tuskaa ajatustesi takia) ja masentava (sulla ei ole hyvää koska et osaa ajatella hyvää) myös vaarallinen. Entä, jos minä, sairas potilas, hakisin viimeistä lohtua tästä kirjasta? 

Miten paljon ihminen oikeasti luo maailmaa ja todellisuutta ajatuksilla?

Elämä olisi kamalan helppoa, jos ohjeen siihen löytäisi oppaista. Tee näin, niin laihdut. Liho näin. Liiku näin. Tee näin, niin parisuhteesi toimii. Syö näin, niin elät satavuotiaaksi. Ongelma on sama kuin meikkien mainoksissa: jos tää tuote ihan ihan ihan oikeasti olisi se ihme, jota kaikki on odottaneet, eikö me jo tiedettäis siitä? Jos rasvattomat tuotteet tekis meistä superterveitä superihmisiä, eikö me jo tiedettäis siitä?

Ohjeita tulee joka tuutista. Tutkimuksia julkaistaan päivittäin. Ensin kananmuna on paha, sitten hyvä, sitten paha, sitten osittain paha, sitten hyvä. Mikä on totta? Ensin kahvi aiheuttaa syöpää ja sitten parantaa sitä. Ensin masennus johtuu lapsuudesta ja sitten ei johdukaan. Käsittele pahat tunteesi, ei kun päästä irti niistä, ei kun puhu niistä, ei kun älä puhu. Mikä on totta?

Niin tai näin, nykyilmapiirissä tekee aina väärin. Jos ei ole voimakasta mielipidettä syytetään epävarmaksi. Jos on vahva mielipide, syytetään provokaatiosta. Miksi nykyään ylipäänsä meillä kaikilla pitää olla valmis mielipide ihan kaikkeen?

Ihmisellä pitää olla varmoja mielipiteitä ihan kaikesta ja mieluummin nyt heti, Kirsi Piha 

Joitakuita ärsyttivät lapset, toisia taas lasten vanhemmat. Eniten otti päähän jatkuva vähättely. "Taatusti muutat mieltäsi, kun tapaat sen oikean" tai "Kaikki lajit pyrkivät lisääntymään, taidat olla luonnonoikku, kun ei muka kiinnosta" tai "Lapsettoman elämä on tyhjää, vasta lasten syntymän jälkeen ymmärtää, mitä onni on".

"Näin meitä lapsettomia syrjitään", Maria Pettersson

Myönteisyydestä ja kiitollisuudesta on tunnetusti apua arkisissa ongelmissa ja mielialan tavallisissa möyrinnöissä. Sen sijaan vaikeiden elämänkriisien, alkoholismin, uskottomuuden tai vakavan sairauden äärellä pelkkä asenne ei ratkaise. Sitä ennen ovat ratkaisseet jo monet muut asiat.

Minulla on asenneongelma. Posted on 07/04/2014 by Maaret Kallio

Mietin paljon sitä, miten paljon ajatuksilla voi vaikuttaa. Oon tullut siihen tulokseen, että siitä täytyy ottaa selvää. Itse.

Täytyy elää itse, tuntea itse. Kokeilla itse. Syödä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Ens viikolla rasva on pahaa sitten taas hyvää. Ensin pitää kuunnella itseä sitten kumppania sitten itseä. Ohjeita on niin paljon, niin paljon, että niiden noudattamiseen varmasti menee oma elämä.

Täytyy elää itse, oppia itse. Kehittää itseään. Lukea kirjoja, ottaa niistä jotain mukaansa, jatkaa eteenpäin. Puhua politiikkaa, kuunnella politiikkaa, sitten itse päättää, ettei halua mukaan. Tai että haluaa. Kunhan päättää itse.

Lukuisia neuvoja on tarjolla joka puolella, ja hyvä niin. Mutta neuvot, ne tulee muualta. Ulkopuolelta. Osa niistä sopii sulle ja mulle ja osa ehkä vaan sulle ja osa ei kummallekaan meistä. Siks neuvoja täytyy pohtia, kokeilla ja analysoida itse. Koska mä tiedän, mikä mulle sopii, ja sä tiedät, mikä sulle sopii.

Ei loukata toisiamme, eletään, muistetaan empatia. Siinä tän päivän opaskirjaneuvo.

"If her past were your past, her pain your pain, her level of consciousness your level of consciousness, you would think and act exactly as she does. With this realization comes forgiveness, compassion and peace."

— Eckhart Tolle

Et ole tarpeeksi sairas

Tietäähän ne, pingottajat, hikaritytöt, kiltit nyhveröt. Sellaiset näyttäytyvät heti epäilyttävässä valossa.

Kympin tyttöjen arvosanat eivät tietenkään tipu lahjakkuudesta, vaan silkasta kuuliaisuudesta ja uurastuksesta. Etteivät vaan puurtaisi itseään hengiltä! Pitäisi osata ottaa rennommin, liika tunnollisuus ei ole kenellekään hyväksi.

Onneksi olkoon, olet kympin tyttö!, kirjoittaja MILA TERÄS

Oon ollut monta päivää sairaana. En saa puhua enkä oikein tehdä mitään. Ja arvatkaa mitä? Jo on syyllinen olo.

Kun töissä joku muu on sairaan oloinen, käsken aina mennä kotiin. Älä tapa itteäs työllä älä sairastuta muita mees nyt. Mutta haa, kun oon itse kyseessä, en millään lepäis.

Uskon kyllä, että kun lepää, tauti menee nopeammin ohi. Mutten vain jaksaisi. En jaksa maata montaa päivää kotona, seinät alkaa kaatua päälle. Nytkin oon tehnyt kävelylenkkejä, ja arvatkaa mitä? Jo on syyllinen olo. Täällä se vaan sairaana kehtaa tulla kotoa ulos!

Kun on kotona monta päivää, arvostus kasvaa. Niitä kohtaan, jotka joutuu olemaan: on ihmisiä, jotka ei pääse ulos. Ehkä koskaan. On ihmisiä, joilla ei ole työtä. Niiden elämä on tätä, kotia, joka päivä. Mä en saa/jaksa mennä oikein mihinkään, mutta entä, jos ei myöskään olis rahaa tai kavereita, joiden kanssa tehdä mitään? Huh.

– Töistä irtautuminen täysin kahdeksi päiväksi on liian vaikeaa monille, ja sunnuntaiaamuun mennessä he haluavat jo päästä takaisin hommiin, Business Insider -lehden päätoimittaja Joe Weisenthal sanoo.

Iltasanomien juttuun Ethän tee töitä enää lauantaina? Kuusipäiväinen työviikko tuhoaa terveyden

For me the dominating shell has always been the performer – a girl who only gets A grades and then a woman who always overdelivers at work. I also tend to control my emotions – in order not to do something stupid and be laughed at.

New.me: Mari Rasimus: Did You Think Vulnerability Is a Weakness – Think Again!

On ristiriitaista. Mun mielestä suomalaisilla on liian hyvä työmoraali: en tunne ketään, joka makais kotona "varmuuden vuoksi" kun on vähän nuha. Ei. Ihminen tulee töihin ja lähtee, kun on sairas, kun  oireet on jo pinnassa. Miksi? Miksei voi jäädä kotiin "varmuuden vuoksi", heti, kun tuntuu huonolta?

Mä oon joskus jäänyt kotiin heti, kun on vähän huono olo. Ja tadaa: syyllisyys. Toisaalta tulee huono omatunto siitä, että menee töihin nuhaisena ja niiskuttaa kaikki muutkin sairaaksi. Toisaalta on huono omatunto, kun on kotona: olenko tarpeeksi sairas, eihän ole suurta kuumettakaan, kyllä nyt pitäisi olla jo töissä. Vaikka on huono olo. Vaikka hengästyttää. Silti. Kyllä nyt vielä voisi vähän töitä tehdä!

Rauhalan mukaan suomalaisen työelämän suurin ongelma on juuri negatiiviisuus. Kehuja jaetaan äärimmäisen harvoin, vaikka ne kannustaisivat työntekijöitä parempiin tuloksiin.

Monilla työpaikoilla ongelmat saatetaan tunnustaa, mutta tilanteen korjaamiseksi ei tehdä mitään. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että kehityskeskusteluissa todetaan joka vuosi samat ongelmat: ilmapiiri on huono ja talon sisäinen viestintä mättää.

Muutosten aikana puuttuminen on entistä tärkeämpää.

- Silloin esimiehen tärkein tehtävä on johtaa muutosta eikä teettää tutkimuksia ilmapiiristä.

Psykologi ei kannata työajanseurantaa - liika kahlitseminen pilaa luovuuden

Miksi suomalainen, varsinkin nainen, on niin innokas tappamaan itsensä työllä? Tämä on oma kokemukseni, en sano, ettei miehet olis samanlaisia. Järki sanoo, että jos on sairas, jäädään kotiin. Tunne kuitenkin sanoo: olet huono! Olet laiska! Olisi pitänyt laittaa sähköpostia kaikille että olen nyt sairaana älkää vaan ottako yhteyttä en voi nyt auttaa lepään hetken en ole juuri nyt käytettävissänne mutta tulen kyllä HETI KUN VOIN

Ylitunnollisuus on outo ongelma. Järki sanoo: terveys on tärkein. Tunne sanoo: kyllä vielä vähän terveyttä voi uhrata sinun pitäisi olla töissä et ole tarpeeksi kipeä

Jotenkin tuntuu, että pään pitäisi olla jo kainalossa, ennen kuin on tarpeeksi sairas lepäämään. Tarpeeksi sairas pysähtymään. Tarpeeksi sairas hoitamaan itsensä kuntoon.

Miksi on niin tärkeää suorittaa puolikuntoisena, niiskuttaen? Miksi on niin tärkeää osoittaa, että minä pystyn vaikka keuhkoihin sattuu, minä pystyn vaikka aivastin juuri viidesti putkeen? Miksi?

Miten sairasta se on?

Vastuut on hoidettava, mutta ehkä se onnistuisi joskus kevyemminkin, vastuita voi myös jakaa ja joskus voi jättää asioita kokonaan tekemättä ilman, että siitä kukaan kärsii. Täydellisyyteen pyrkimisen sijasta on viisautta opetella, että riittävän hyvä riittää.

Herkkyytesi voima: Varoitus tunnollisille, psykologi Heli Heiskasen blogi

Guilt: Those who should feel it, seldom do. And those who shouldn't, inexplicably, do all the fuckin time.

— Token Geezer (@Token_Geezer) 31. maaliskuuta 2014