Olin bussissa ja kuuntelin kuskin ja toisen matkustajan keskustelua. Kuski kertoi, että oli kerran löytänyt maasta 50e.
En tiennyt, mitä tekisin, kuski sanoi. Itse en sitä tarvinnut. Annoin sen siis uudelle lastensairaalalle.
En oo pitkiin aikoihin kuullut yhtä huikeaa juttua. 50 euroa! Pakko sanoa, että itse en olis tehnyt noin. Olisin joko vienyt rahan poliisille (semiturhaa, kuka oikeasti tietää, missä kohtaa pudotti setelinsä ja mikä sen sarjanumero oli) tai pitänyt rahan itse (vaikkei niin saa tehdä). Mutta sillä auttaminen ei olis tullut mieleenkään.
Ihmiset on huikeita.
Samalla joku miettii, että ihmiset on tyhmiä. Pistää nyt raha hankkeeseen, joka valtion kuuluis hoitaa! Idioottia
Maria Pettersson, HS: Vain tyhmä auttaa asunnotonta – ja kissoja. Ylläolevaa oli niin vaikea kopioida ja liittää, että otin kuvakaappauksen.
Kuva suurenee klikillä.
Multakin menee rahaa hyväntekeväisyyksiin. On vaikea valita, kuka on tärkein: on lasta, kotimaista ja ulkomaista. On mummoja. On nuoria. On eläimiä, kotimaisia ja ulkomaisia. On metsiä. Kenelle rahat, kuka tarvitsee eniten? Kuka ansaitsee eniten? Lapset ensin, niissä on tulevaisuus, vai sittenkin luonto, joka meidät elättää?
Oon kuullut lukemattomia vinkkejä aiheesta. Lukemattomia epäilyjä. Ei ne rahat mene kohteeseen ne menee jonkun taskuun. Silloin 1990-luvullakin ne kavallettiin, silloin kerran, sen jälkeen en oo antanut mitään. Miks auttaa eläimiä kun lapsia sattuu, onko eläin muka tärkeämpi häh. Miks auttaa ulkomailla, eikö täällä kotimaassa muka ole tärkeitä asioita mitä
Niin. Että kuka nyt ansaitsee mun rahat. Mun rankalla työllä ansaitut pennoset, kuka on tarpeeksi kärsivä ja tarpeeksi ankeassa tilassa?
Entä mikä hyvänntekeväisyys on se kunnollisin? Keneltä dne rahat menee taatusti kohteeseen? Varovasti nyt ettei ahneet paskat vie rahoja ahneutta on kaikkialla.
Niin varmasti onkin.
Yks mun periaatteista on, että jos jostakin ei ole mulle haittaa ja muille hyötyä, sen voi yhtä hyvin tehdä. Kutsun sitä pienen haitan periaatteeksi.
Jos kaveri ei pääse liikkumaan kotoaan ja mä pääsen, voin mennä kaverin luo, koska siitä ei ole mulle mitään haittaa. Tietty voisin valittaa, että mikset sä koskaan tule puolitiehen vastaan, mutta jos toiminnasta ei ole mulle haittaa, miksen vaan tekis sitä?
Jos toinen kaipaa sinistä kynää ja mulla on sininen ja punainen, voin antaa toiselle sinisen - mulle jää punainen, eikä värillä oo mulle niin väliä. Se on sellaista pienen haitan elämää: jos jollain asialla ei oo mulle niin väliä, mutta toiselle sillä on suuri merkitys, miksen vois saman tien tehdä, auttaa, antaa.
Kuka mun rahat sitten ansaitsee?
En minä tiedä.
Annan sekalaisesti erilaisiin tarkoituksiin. Välillä vaihtelen niitä, niin, että rahat menee saimaannorpalle eikä nuorisötyöhön. Sit taas toisin päin. Koska mulle ei ole haittaa siitä, että "kadotan" vitosen kuussa johonkin, mikä mahdollisesti auttaa jotakuta toista, miksen tekis niin?
No mutta entä jos ei se kuitenkaan mee kohteeseensa, niin, entä jos ei?
Niin.
Entä jos se menee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti