Maailman yleisin kieli on paska englanti

Matkustan paljon yksin, ja multa kysellään usein, eiks pelota ja eiks olis kivempaa olla seurassa ja muuta. Sit jengi on lähes poikkeuksetta silleen "en minä uskaltais" tai "en yksin voi lähteä".

Nii miks

Oon monta iltaa miettinyt, mitä yksin matkustamiseen tarvitaan. Oon pyöritellyt asiaa mielessäni, ja oon keksinyt seuraavat asiat:

Rahaa.
Mietin tätä tosi kauan. Tarvitaanko oikeesti? Kyllä mäkin tunnen ihmisiä, jotka on liftannu ympäri Eurooppaa MUTTA tiedostan myös, ettei se ehkä sovi kaikille, enkä ite ainakaan koe halua matkustaa niin. Musta on kivaa mennä junassa ja bussissa, liftaaminen tuntuu vähän pelottavalta. Ja on kiva nukkua sisätiloissa, sängyssä. Siihenkin menee rahaa. Jota siis tarvitaan.

Mitään muuta en keksi. En niin mitään.

Onhan se KIVA jos on muitakin asioita. On kiva osata kieliä, siitä on hyötyä. Tosin ei aina.

Siinä ei auta mikään, jos vastapuoli on täys ummikko. Mulle kävi näin just viime reissulla, ja arvatkaa mitä? Se mies neuvo meitä kroatiaks, äiti puhui sille suomea ja mä puhuin englantia. Lopputulos: löydettiin perille.

On kiva osata lukee karttaa. Se helpottaa. Muttei pakko oo. Aina voi pysäyttää toisen ja kysyä. "Kysyä" ei tarvi kieltä: voi osoittaa karttaa ja kohautella olkia, se kertoo, että kaverit meitsi ei ny tiiä missä on. Sit se toinen osottelee karttaa ja sua, että no sinä täs näin, sinä tonne mene.

"Englanti" ei muuten tässä tekstissä tarkota semmosta "oh my good fellow yes I might add it would be exquisite to be in your jolly company". Se meinaa asioita kuten "koffee pliis (näytä samalla kaks sormea ylhäällä)" tai "i go theer? (huido vasemmalle)" tai "taxi, i need to sentrum".

Yks mun englanninopettaja sano kerran, että maailman yleisin kieli on paska englanti. Se on niin totta.

Ruokaa voi tilata osoittamalla.  Helpointa se on ehk Subwayssa. Vaatteita voi ostaa osoittamalla, hymyilemällä ja sanomalla medium, larke, tai ihan vaan näyttämällä polvenkorkeudelle että boy, girl, tämän korkuinen.

Luulen et KAIKEN voi hoitaa huitomalla. Kaiken. Ja kun hymyilee samalla, se toimii. Jengi puhuu sulle ja et tiiä yhtään että muistä hitosta on kyse, ja silti se menee lopulta hyvin.

Meitsi on ollu keskiyöllä puolalaisessa taksissa belgialaisten kanssa ja vaan toivonu, että ne ei halua tappaa. No ei halunneet.

Oon ollu opastetuilla kierroksilla, joilla aasialaiset tyypit tuskin puhui englantia, enkä tiiä, ymmärsikö ne myöskään. Mutta kuvia otettiin ja katteltiin, mihin opas osoitti.

Jengi jotenkin olettaa, että ulkomailla on Ihan Kamalan Erilaista. Siellä sitä ryöstetään ja tulee C-hepatiitti ja älä juo vettä ja siellä ne on Jotain Muita Ihmisiä.

Nii. Ne on ihmisiä. Ne on aika samanlaisia ku mä. Joskus ne vähän tuijottaa, jos on vaikka bosniassa ja sulla on takut, ne voi kattoa ja niitä vähän naurattaa. Muttei se mitään. Sit hymyillään vaan takas.

Oon ollu sveitsiläisessä hevonpyllyssä keskellä yötä kaatosateessa yrittämässä päästä taksiin, jonka kuski ei tajunnu englantia eikä saksaa (jota suolsin ehkä ekaa kertaa elämässäni). Sit paikalle tuli hiprakassa oleva paikallinen, joka myös tartti taksia. Problem solved, mentiin minä ja kaveri ja se samaan.

Oon ollu puolalaisella juna-asemalla juoppojen ja vartijoiden ympäröimänä itkemässä kaverilleni että MINÄ TAHDON NYT KOTIIN HETI. Se on kulttuurishokki ja sitä ei kantsi pelästyä. Se menee ohi.

Yritettiin kerran Unkarissa istua juna-asemalla maahan, ja vartija tuli, sano TSOT ja osotti maata. Unkarissa maassa ei saa istua.

Oon käyny pizzeriassa ilmoittamassa, että hei, tuuli on vieny teidän mainoksen. Myyjä ei ymmärtäny.

Se pizzeria oli Espoossa.

Nii ja vastaukset noihin alun kysymyksiin: ei. Ja ei.