Mitä se mieli juttelee

Yks päivä mietin sitä, että luuleeks jengi että mun elämä ja päätökset on jotenkin sairaan helppoja. Että meitsi vaan liukuu ympäriinsä ja tekee kaiken ihan helposti, koska oon niin varma kaikesta.

No, en tee.

Suurin ongelma mulle on syöminen. Syöminen siksi, että tykkään syödä kaikkea, mitä pidetään epäterveellisenä, ja mikä siis aiheuttaa sydärin ja veritulpan ja lihavuuden ja mitä ei pitäis.

Olen esittänyt eriskummallisia kysymyksiä läheisimmille ystävilleni sekä sisaruksilleni. Kysymykset ovat kuuluneet: ”Näytänkö enää edes urheilijalta? Näytänkö siltä, että treenaan?” Kirsikkana kakussa: vaihdoin viime viikolla kesken treenin paidan, koska käyttämäni paita oli kireä ja näytti kaikille, kuinka epäurheilijamainen olen, koska en ole tarpeeksi timmissä kunnossa.  Onhan kaikilla kuntoilijoillakin sixpäkki. Jokaisella hyvinvointi -bloggaajalla, kaikilla harrastelijoilla, kaikilla muilla. Blogeissa, lehdissä, Facebookissa, mainoksissa, uutisissa, Instagramissa: kaikkialla. Minulla ei tällä hetkellä ole, vaikka olen kilpaurheilija. Taas hävettää.
Noora Toivo: Väärän näköinen urheilijaksi

Silti haluan syödä kaikkea hyvää. Siitä seuraa se, että sipsihyllyllä mun mieli juttelee mulle.

Se menee näin.

Minä: Ooo, sipsiä!

Myös minä: Ei.

M: Muttakun haluaisin.

Mm: Ei.

M: Jos otan pienen pussin.

Mm: Saat sydärin ja kuolet kolmekymppisenä, suoni menee tukkoon.

M: No en mä edes usein syö.

Mm: LIIAN USEIN.

M: Ole hiljaa.

Mm: Ole ite hiljaa, tapat ittes tällä.

M: NO ENKÄ TAPA

Mm: Susta tulee läski.

M: ...

Mm: Nii, läski. Susta tulee tätä menoa lihava.

M: Nii mitä sitten.

Mm: NO LÄSKI SUSTA TULEE LÄSKI

M: Ole hiljaa ole sinä hiljaa sut on opetettu ajattelemaan noin

Mm: Osta porkkana.

M: Mitä

Mm: Osta mieluummin porkkanoita osta

M: EN MINÄ HALUA PORKKANOITA

Mm: Ne on terveellisiä

M: TURPA KIINNI

Mm:  Kuolet kohta

M: Hiljaa

Mm: ET PÄÄSE ELÄMÄÄN KUOLET 

Ja simmottis se jatkuu.

Mua ihmetyttää, mistä nää läskiajatukset esimerkiksi tulee, koska en oo koskaan ollu lähelläkään lihavuutta eikä mua kiinnosta, onko joku läski vai ei. Jostain se kuitenkin tulee kuoleman veroisena uhkana mieleen. Että se on veritulppa tai MAKKARAT KELAA SITÄ HEI

Naurettavaa.

Yleensä teen kompromissin ja otan pikkupussin.