Kerroin työtoverista, joka joutui menemään keskellä yötä korjaushommiin, koska kukaan muu ei päässyt. Tarinani kuuntelija tuhahti: niin varmaan, aina se liioittelee, eikä mennyt.
Hämmennyin. Joku valehteli mulle? Miksi?
Ja mistä toi sen tietää?
Meitsi uskoo yleensä heti sen, mitä muille sanotaan. Siitä vois sanoa, että tyhmä, naiivi, lapsenomainen. Mun mielestä mun on kuitenkin yleisesti helpompi olla kuin sellaisten tyyppien, jotka näkee uhkia kaikkialla.
AN OUT OF CONTROL EGO WILL:
Complain frequently
Argue and fight with others
Be defensive whenever criticized
Be self-critical, and speak badly about itself
Have a hard time apologizing
Be very impatient
Be judgmental of others
Oon viime aikoina ollut usein sitä mieltä, että joko maailma on paljon vaarallisempi kuin oletan ja multa menee ohi sikana juttuja, TAI ihmiset on aika vainoharhaisia toistensa suhteen.
Ei oo semmosta päivää, jolloin en kuulis kommenttia tyyliin mitähän se halusi, mitä tuo tarkoittaa, se katsoi mua niin ja näin ja noin, ne varmaan nauro, tiedän kyllä mitä ne ajatteli, ei ne musta pidä, oon naurettava niiden mielestä.
Niiden, jotka ei yleensä koskaan puhu näitä juttuja ko. henkilölle itse. Niiden, jotka vaan on jotain kasvotonta massaa, joka voi uhata sua, tai sitten ei. Mutta kantsii olla koko ajan valmiina ja kärppänä ja epäillä, ettei sit vaan tule yllätetyksi kun NE paljastaa olevansa pahoja ihmisiä
– Omat tunteet voivat olla hyvinkin harhaanjohtavia. Tunne voi perustua valheellisiin uskomuksiin omasta itsestä. Oma tunne saattaa syyttää jopa virheestä, jonka joku muu on tehnyt, Valtavaara varottaa.
– Syyllinen kokee olevansa arvoton ja huono, mutta samaan aikaan hän uskoo olevansa niin mahtava, että hänen syytään on kaikkien paha olo, Valtavaara huomauttaa.
Mun on täysin mahdotonta ymmärtää, miten esimerkiksi huutomerkistä saa henkilökohtaisen loukkauksen. Kyllähän mäkin ärsyynnyn, jos joku kirjoittaa mulle töykeän viestin tai sanoo painottaen että ANteeksi MINÄ olin TÄSsä ensin, mutta en mä siitä kauaa jaksa hermoilla.
En jaksa pohtia, mikä tuon ihmisen OIKEA motiivi nyt oli ja haluaako tämä mies KUITENKIN jotain muutakin kuin kahviseuraa ja mitä jos tämä hinta on KUITENKIN huijaus mitä tuo haluaa niinku OIKEASTI
En jaksa pohtia, mikä tuon ihmisen OIKEA motiivi nyt oli ja haluaako tämä mies KUITENKIN jotain muutakin kuin kahviseuraa ja mitä jos tämä hinta on KUITENKIN huijaus mitä tuo haluaa niinku OIKEASTI
Jos ja jos ja jos ja jos. Ehkä sit ei voi satuttaa itseään jos epäilee kaikkia jo valmiiksi. Jos on ihan varma, että ne kuitenkin nauraa, niin eihän se sit satu kun ne nauraa
Eikö
Oisko sittenkin niin päin, että jokainen päivä menee kytätessä uhkaa, jota ei ookaan olemassa? Oisko sittenkin niin, etät joku ei ehk tarkoittanut yhtään mitään ja sä uhrasit sille kahdeksan tuntia elämästäs, ja niitä ei saa takas? Oisko niin, että jengi vaan puhuu ja kirjoittaa eri tyyleillä, eikä NE haluakaan sulle yhtään mitään pahaa? Ehkä ne ei halua susta yhtään mitään. Millaista se ois?
Voisko hetkeks hellittää?
Oikeudessakin NE on syyttömiä, kunnes todistetaan toisin.
Syyllistyjä pyörii itsensä ympärillä ja miettii koko ajan omaa kelpaamattomuuttaan.
Vapaus syyllisyydestä tuo tilaa ajatella muitakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti