Otan vaikeat asiat puheeksi rohkeasti.
En osallistu juoruiluun.
Otan asiat esiin sen ihmisen kanssa, kenestä on kyse.
Tää on yllättävän vaikea ja hankala. Arvatkaa, kuinka monta kertaa viikossa tulee tilaisuuksia valittaa ja juoruta jonkun käytöksestä ilman, että koskaan mainitsee tätä asiaa sille henkilölle itselleen? MONTA. Oon ollut skarppina ja vältellyt tätä selän takana paasaamista.
On pelottavaa sanoa suoraan. On pelottavaa, ettei ehkä ookaan oikeassa, ehkä toinen suuttuu, ehkä on tajunnut väärin, ehkä sulle huudetaan.
Ei oo huudettu eikä oo tullu katastrofia. Että että. Ehkä se juoruilu ja asioiden välttäminen on vaan tapa, jolla kätevästi saa pidettyä yllä elämästä sellaista muotoa, jossa ite on aina oikeassa ja koskaan ei tartte riidellä kenenkään kanssa?
Vältän turhia muovipakkauksia.
En osta uusia vaatteita.
En oo vuoden aikana ottanut kaupassa yhtään muovipussia. Vesipulloja oon ostanut ehkä kolme. Just, kun iloitsin tästä, tarvitsin jätesäkkiä johonkin ja ostin koko. Rullan. Ajattelematta. Sit kotona tajusin että ei helvetti, sehän meni putkeen! Harjoitukset jatkuvat.
Annan vähästäni. Esimerkiksi rahaa katusoittajalle.
Done.
Jatkan askartelua ja käsillä tekemistä.
Alan lukea mummoille.
Done. Jee!
Luen Kalevalan.
Matkustan yksin.
Nää on edelleen tekemäti. Oon kyllä vuoden aikana lukenut paljon, siitä oon iloinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti