Kauanko olen pelännyt

Mua pelotti tossa yks päivä taas se, että mun äiti kuolee. Mietiskelin asiaa silleen sivuhuomioissa, koska oon niin tottunut siihen ajatukseen, että se nyt vaan on osa mun elämää.

Yhtäkkiä jokin mun aivoissa sano naps ja tuli uus ajatus. Se oli tää: kuinkas monta vuotta sä nyt ootkaan pelännyt tätä samaa asiaa?

Pysähdyin laskemaan. Se on kohta rapiat 30. Se vastaus, siis.

Rapiat 30 vuotta joka päivä monta kertaa sama pelon ajatus siitä, että NO MITÄ JOS.

30 vuotta x 365 = 10 950. Se on 10 950 päivää, joina mun äiti ei kuollut, joten loogistahan oli esim päivänä 999 olla silleen "huh no niin kaikki meni hyvin" ja herätä sit päivänä tuhat silleen "NO MITÄ JOS TÄNÄÄN SITTEN"

Kymmenentuhattayhdeksänsataaviisikymmentä päivää, joina pahin ei tapahtunut. Mutta JOS olisi tapahtunut, olisin ollut ihan että NO NIIN minä TIESIN TÄMÄN minähän SANOIN että näin käy ihan oon joka päivä kuule sanonut että PAHA ON NURKAN TAKANA ja jotain vielä KÄY

No kai nyt käy jos 3144 vuotta odottaa saatana

WordsWindow FB-kuva

Oon niin kyllästynyt siihen, etten voi hetkekskään hellittää. Heti tuon montakosvuotta-ajatuksen jälkeen tuli seuraava ajatus, joka oli, että tänään kuule kun lopetat sen pelkäämisen niin huomenna tulee se soitto sitten se tulee heti huomenna ettäs kehtasit lopettaa

Juu, elämä toimii just niin. Joku äärimmäisen vittumainen luojaolento oottaa mun ja vain mun pelon loppumista, että voi sit kiusata mua. Vain mua. Minä olen tärkein, minun pelko tätä maailmaa pyörittää nini että oos nyt vaan varuillas ettei vaan satu mitään kohta elämä sitten kostaa kuules

Niin varmaan.

Meitsi ei saa tätä maailmaa parannettua ja sotia lopetettua kivoilla ajatuksilla, niin ihan oikeastiko sitten pahat asiat olis mun ajatusten syytä? Että nyt kun hetken kehtasin rentoutua niin kyllä heti tuli kosto kyllä

Ei elämä kosta mulle eikä joku maaginen voima odota, että teen jonkun virheen, josta mua sitten voi rankaista loputtomiin.Itse sen sijaan rakaisen itteäni pelkäämällä päivästä toiseen. Ja sehän siitä tekeekin hankalaa: jos jotakin sattuis, niin en vois syytää ketään. Jololain oudolla tavalla ajattelen, että jos vaan koko ajan varaudun varaudun varaudun varaudun niin mitään ei sitten voi sattua ja jos sattuukin niin ainakin nyt jo varaudun

Paitsi, ettei se oo mitään varautumista. Se on sitä, että kaikki energia menee sellaiseen asiaan, jota ei edes vielä ole. Vähän kuin joka päivä maksais pari euroa ei-mistään ei-kellekään. Koska sitten joskus on ainakin jo valmiiksi maksanut kaiken ja ööm mites tää nyt auttoikaan

Musta tuntuu, että tän tilin olis aika mennä kiinni nyt

Sage World Median FB-kuva

But in reality you’re the one giving yourself a headache.  Realize this and let go of your expectations. This means you don’t know how this project will go… you go into it with an open mind.  You give it a try and see how it goes.  And you learn from the experience no matter how it goes.

Honestly, you cannot find peace by avoiding life. 

3 WAYS YOU’RE MAKING YOUR LIFE HARDER THAN IT HAS TO BE by Jade Small