Kerronko teille ahdistuksesta, siitä, mitä se on?
Ahdistuksen alkuun tarvitaan päätös. Mielellään iso päätös. Tee se itse. Sitten et voi syyttää ketään muuta. Voit myös tehdä jotain, mistä myöhemmin alat ajatella, että ehkä sen voikin ymmärtää väärin ja nyt ne vihaa sua
Kun olet tehnyt päätöksen, tunne olo hyväksi 1,8 minuuttia. Ala sitten ajatella.
Ajattele, että kaikki on ihan jees. Kaikki on varmaan ihan jees.
Kaikki menee varmaan tosi hyvin. Ehkä menee. Toivottavasti menee. Menispä
Ala löytää ongelmia. Tee ongelmia. Tuota ongelmia, joita ei vielä ole. Ajattele mielellään vuosien päähän. Kuvittele, että menetät kaiken. Varsinkin rahat joudut kadulle sulla ei ole mitään enää menetät ystäväs kukaan ei rakasta sua enää koskaan et voi korjata tätä et voi korjata
Se alkaa puristaa rintaa. Tunnet sen siellä. Se on kuin epämukava pallo, vähän kuhmuinen ja, teräväkin. Siellä se tönöttää ja möhmii sun sisällä, semmoinen outo mötkäle, ahdistus.
Syke nousee. Se on vähän koholla koko ajan, ei mitenkään liikaa mutta silleen että just ja just on vähän paha olo. Kun yrität mennä nukkumaan, syke nousee etkä saa unta koska sydän sanoo TUM TUM TUM TUM
Herää aamulla, joko kolmelta tai viideltä. Et saa uudestaan unta, tai jos saat, menee kaks tuntia.
Yrität rauhoitella itseäs. Se ei auta. Piirrät kuvan ahdistuksesta koska se on sun ahdistuksenkäsittelykeino, se ei auta. Kirjoitat ahdistuksen ylös, se ei auta. Meditoit, ei siitä tule mitään.
Voit katsoa tällaisia kuvia
ja lukea tällaisia tekstejä
You can’t live life doing nothing more than looking towards the future because you’ll miss the only time that things actually matter or exist: the present. The present, the immediate moment is the only moment that you can actually live in. The rest is only an illusion.
Elitedaily: 10 Things That The People Who Love Their Lives Are Doing Differently
ja ne ei auta ne ei auta ne ei
Oot paskana kaks, kolme päivää. Ahdistaa sikana. Välillä saat itses rauhoiteltua ja sitten tunnin päästä se alkaa taas. Pelkäät koko ajan, ja tietenkin pahinta. Et voi rentoutua koska et tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu et tiedä et miksi tein tämän miksi miksi
Kolmannen päivän kohdalla alat hajota. Oot ehkä kaupassa ja joku vähän tönäisee tai saat neutraalin, et siis ystävällisen, viestin kaverilta. Tunnet, että alkaa itkettää. Alat kiirehtiä kotiin ja yrität pitää sen sisällä ettei se tulis vielä ettei se ihan vielä ei
Ulko-ovella hengittäminen takkuaa jo. Hississä ne alkaa tulla, kyynelet, tunnet ne. Pääset ovestas sisään ja vedät sen kiinni ja siinä se on, alat vaan parkua ihan hulluna. Meet ehkä matolle makaamaan ja kökötät siinä ja makaat sohvalla ja halaat tyynyä ja ei se itku lopu sitä vaan tulee ja tulee.
Itket vähintään puoli tuntia, joskus kolme tuntia. Välillä se loppuu hetkeksi mutta sitten net surullisen kuvan tai kuulet hyvän biisin tai joku sanoo KYLLÄ SE SIITÄ ja tadaa sieltä sitä tulee taas. Syleilet pehmolelua ja poraat kuin viimeistä päivää. Puhut itselles koska sen pitäis auttaa se auttaa vähän. Mua pelottaa niin paljon olen peloissani se auttaa vähän.
Itkemisen jälkeen meet muumiotilaan. Oot niin väsynyt ettet jaksa mitään ja meet nukkumaan ja nukahdat. Sitten heräät taas viideltä. Koska ei se tähän lopu ei
paitsi vähän loppuu
Kun se on itketty, alat jotenkin nähdä taas eteen. Möykky on jotenkin sulanut, vähän, pikkuisen. Et enää pelkää niin että henkeä salpaa. Muistat taas, että tää menee ohi aina se on mennyt joka kerta se hellittää
miksei sitä muista
Jatkat elämää. Teet lisää päätöksiä. Joskus sit itketään. Kyllä se siitä.
ja ne ei auta ne ei auta ne ei
Oot paskana kaks, kolme päivää. Ahdistaa sikana. Välillä saat itses rauhoiteltua ja sitten tunnin päästä se alkaa taas. Pelkäät koko ajan, ja tietenkin pahinta. Et voi rentoutua koska et tiedä mitä tulevaisuudessa tapahtuu et tiedä et miksi tein tämän miksi miksi
Kolmannen päivän kohdalla alat hajota. Oot ehkä kaupassa ja joku vähän tönäisee tai saat neutraalin, et siis ystävällisen, viestin kaverilta. Tunnet, että alkaa itkettää. Alat kiirehtiä kotiin ja yrität pitää sen sisällä ettei se tulis vielä ettei se ihan vielä ei
Ulko-ovella hengittäminen takkuaa jo. Hississä ne alkaa tulla, kyynelet, tunnet ne. Pääset ovestas sisään ja vedät sen kiinni ja siinä se on, alat vaan parkua ihan hulluna. Meet ehkä matolle makaamaan ja kökötät siinä ja makaat sohvalla ja halaat tyynyä ja ei se itku lopu sitä vaan tulee ja tulee.
Itket vähintään puoli tuntia, joskus kolme tuntia. Välillä se loppuu hetkeksi mutta sitten net surullisen kuvan tai kuulet hyvän biisin tai joku sanoo KYLLÄ SE SIITÄ ja tadaa sieltä sitä tulee taas. Syleilet pehmolelua ja poraat kuin viimeistä päivää. Puhut itselles koska sen pitäis auttaa se auttaa vähän. Mua pelottaa niin paljon olen peloissani se auttaa vähän.
Itkemisen jälkeen meet muumiotilaan. Oot niin väsynyt ettet jaksa mitään ja meet nukkumaan ja nukahdat. Sitten heräät taas viideltä. Koska ei se tähän lopu ei
paitsi vähän loppuu
Kun se on itketty, alat jotenkin nähdä taas eteen. Möykky on jotenkin sulanut, vähän, pikkuisen. Et enää pelkää niin että henkeä salpaa. Muistat taas, että tää menee ohi aina se on mennyt joka kerta se hellittää
miksei sitä muista
Jatkat elämää. Teet lisää päätöksiä. Joskus sit itketään. Kyllä se siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti