Kaikki on: Ansat, joissa ahdistus vaanii

13. huhtikuuta 2016

Ansat, joissa ahdistus vaanii

Katsoin yksi päivä TED-talkin ahdistuksesta. Siinä oli monta pointtia, joista tykkäsin.

Puhuja kertoo ansoista, joissa ahdistus vaanii. Niissä on kolme huomioitavaa asiaa.

Ansa vaikuttaa näkymättömältä. Se merkkaa sitä, että aivot tottuu kaikenlaiseen. Videolla mainitaan George Startton -niminen tyyppi, joka käytti laseja, jotka käänsi näkökentän ylösalaisin,. Vvoilá - parin päivän päästä aivot oli tottuneet. Siks erilaiset näkymättömät tavat johtaa ahdistukseen, jos niitä ei huomioi.

Ansa vahvistaa itse itseään. Ahdistus vie energiaa, siitä tulee paha olo, jolloin pahasta olosta huolestuu, ja tulee pahempi olo. Sitten pitääkin jo haukkua itseään: typerys, miks taas tuntuu tältä, etkö koskaan opi, ei muilla oo tällaista.

Ansa on tapa. Samaan ansaan putoaa aina uudestaan,koska ihminen toistaa samoja toimintamalleja. On siis normaalia mennä "oho, mokasin" -tuntemuksesta "KAIKKIVIHAAMUA"-tuntemukseem, koska niin nyt vaan tekee. Aina.

Hieno mies kyllä, tämä puhuja.

Sitten pitäiskin muuttaa tapoja ja oppia pois. Ei oo helppoa.

Olen kokeillut tätä. Suosittelen.

Edit 20.4.2016: lopusta pudonnut video palautettu paikalleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

“It was a movie about American bombers in World War II and the gallant men who flew them. Seen backwards by Billy, the story went like this: American planes, full of holes and wounded men and corpses took off backwards from an airfield in England. Over France, a few German fighter planes flew at them backwards, sucked bullets and shell fragments from some of the planes and crewmen. They did the same for wrecked American bombers on the ground, and those planes flew up backwards to join the formation.

The formation flew backwards over a German city that was in flames. The bombers opened their bomb bay doors, exerted a miraculous magnetism which shrunk the fires, gathered them into cylindrical steel containers , and lifted the containers into the bellies of the planes. The containers were stored neatly in racks. The Germans below had miraculous devices of their own, which were long steel tubes. They used them to suck more fragments from the crewmen and planes. But there were still a few wounded Americans though and some of the bombers were in bad repair. Over France though, German fighters came up again, made everything and everybody as good as new.

When the bombers got back to their base, the steel cylinders were taken from the racks and shipped back to the United States of America, where factories were operating night and day, dismantling the cylinders, separating the dangerous contents into minerals. Touchingly, it was mainly women who did this work. The minerals were then shipped to specialists in remote areas. It was their business to put them into the ground, to hide them cleverly, so they would never hurt anybody ever again.

The American fliers turned in their uniforms, became high school kids. And Hitler turned into a baby.”

– Kurt Vonnegut, Slaughterhouse-five