Tuntuu oudolta, ettei sitä muista. Miten paljon kaikkia pieniä asioita unohtaa. Mikä päivä se on ollut? Millainen sää oli? Oliko lehti portaalla, kun tulin kotiin, vai oliko se nostettu pöydälle?
Olinko mä iloinen? Surullinen? Tekikö tää lehti mut vähän onnellisemmaksi?
En saa koskaan tietää.
Hänen viimeiset sanansa minulle, kaksi päivää ennen kuolemaa, olivat: “kaikki on hyvin, älä pelkää”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti