Netissä on nyt pari kertaa tullut vastaan huijarisyndoorma. Sillä meinataan tilaa, jossa ihminen koko ajan pelkää esimerkiksi töissä, että muut huomaa pian etten mä mitään osaa, voi luoja oon ihan paska, oon huijannut tieni huipulle.
Tuntuu tutulta. Mua on aina, myös ala-asteella, vaivannut tunne siitä, että muut saa kohta TIETÄÄ. JOTAIN. Ja sitten ne nauraa, vihaa mua, ei tykkää musta.
En tiedä, mitä se JOTAIN olisi. Tai siis voin keksiä. Useita joitain. Tosin ne ei oo semmosia, joiden vuoksi ite sanoisin jollekin, että ootpa paska hehheh et kyllä ansaitse mitään
Miks silti tuntuu että muut sanoo
Milloin elämä on pilalla?
Yks kerta luin ulosotossa olevista ihmisistä, joita on Suomessa mon-ta. Ai miten monta? Kokoajan lähes 250 000 suomalaista on ulosoton piirissä, sanoi mtv.fi.
Ulosotto on semmonen perse, joka vaikeuttaa elämää huomattavasti. Miten huomattavasti, sitä en tiiä, koska en ole ulosotossa. Mutta oon lukenut tarinoita. Ja kuullut.
Sitä ulosottoa miettiessäni pohdin, että se on kurjaa, kun elämä on sillä tavalla pilalla. Lisäks kaikki tuntuu ajattelevan, että oma vika. Mitäs takasit lainaa ja otit pikavippejä oma syys ite pilasit elämäsi
Mutta onkse pilalla? Elämä? Jos muut saa tietää sun suuren ja häpeällisen salaisuuden en minä valmistunut koskaan, en osaa edes leipoa, minulla ei ole rahaa niin onko elämä tuhottu? Eikö koskaan enää voi nousta?
Juttu sai lukijat raivostumaan. Nämäkö muka köyhiä?
Joku kiinnitti huomiota siihen, että parvekkeen pöydällä oli tuhkakuppi – näytti riittävän rahaa paheisiin. Toimitukseen sateli vihaista postia, jossa kysyttiin, ovatko toimittajat todella niin vieraantuneita kansasta, että kuvittelevat köyhyyden olevan tuollaista.
Rahasta menee heillä 900e vuokraan. Ruokaan, sähköön ja veteen voi laittaa pari sataa, joten vielä pitäisi olla jäljellä huimat 800e huvituksiin. Heillä alaikäisellä pojalla on oma asunto (!) , johon menee pari sataa, kissan ruokaan satanen, lisäksi asunto on 200e ylihintainen. Näistäkin tulisi jo helposti 500e kuukausisäästöt. Vuokra+300e kuussa pitäisi riittää kenelle tahansa.
Se on varmaan just se reaktio, jota huijarina pelätään. Sitä, miten itse on omaa syytään möhlinyt ja tehnyt jotain NIIN USKOMATTOMAN TYPERÄÄ ottanut pikavipin ajoin kolarin mokasin töissä, että muut nauraa hehehehe, ne saa tietää, tietää, miten tyhmä oikeasti olenkaan, että kaikki on aina omaa syytäni.
Usein, kun pelkään että muut SAA TIETÄÄ sitä JOTAIN, ajattelen kahta asiaa:
- kuka muistaa tämän viiden vuoden kuluttua
- onko minulla oikeasti joku hätänä?
Tunnustan tekemäni virheet yleensä äkkiä. Mieluiten heti. En kestä ajatusta siitä, etten tunnustaisi. Että muut sais tietää, miten tyhjäpäinen virheentekijä oon. Samalla pelkään, että tulee se Lopullinen Paljastus: tämä oli viimeinen virheesi, nyt me kaikki tiedämme, että sinä olet kelvoton eläjä ja surkea työntekijä.
Asennemaailmasi on valitettavasti, anteeksi vain, ihmisvihamielinen ja henkii sitä hyväosaisten harjoittamaa mulkutuskulttuuria, jolla tässä ajassa aktiivisesti syyllistetään ihmisiä epäonnesta, joihin heillä itsellään en ole osaa, ei arpaa. Eikö sinua yhtään hävetä?"
"But my ideas of myself have definitely died. I thought I was better than everyone. I saw my success as the culmination of all my positive merits. Losing everything forced me to realize how much of my good fortune was due to things that had been given to me.”
Koskaan ei vielä muuten ole tullut sitä hetkeä, että kaikki olisi ohi. Elämä ei oo loppunut eikä henki lakannut kulkemasta. On joskus sanottu, että olisit ollut tarkempi, muttei siihen kuole.
Silti ens kerralla tuntuu taas siltä. No NYT nuo muut saavat tietää, etten minä osaakaan mitään
”Entä jos en onnistu?” Entäpä jos lähdet matkaan niin, että olet valmis eksymään ja epäonnistumaan monen monta kertaa. Pelko väistyy. Me pelkäämme, että tilaisuuksia on vain yksi. Ja että turvallisinta on olla avaamatta ovea lainkaan. Mutta…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti