Opettakaa lapsillenne, että elämä on kärsimystä

Oltiin ulkona kävelemässä ja ohitettiin pieni tyttö, joka kompastui ja kaatui. Äiti alkoi sättiä, että mähän sanoin mähän sanoin, ja tyttö, ilmeisesti pelästyksen vuoksi, alkoi parkua suureen ääneen.

Kauempana kaarteessa koiraa kusettava mies valpastui heti. Alkoi huutaa mielipiteitään. Ei mitenkään vihaisesti, muttei kyllä kivastikaan.

"Tosta se alkaa! Elämä on paskaa! Pelkkää pettymystä! Ei ole hauskaa tämä! Parempi oppia heti nyt nuorena!"

Niin mies huuteli.

Lähestyimme miestä. Mies katsoi minua ja sanoi "elämä on kärsimystä! Eiks niin!"

Tajusin, etten tapojeni vastaisesti halua myönnellä ja nyökkäillä. En ole läheskään samaa mieltä. Sanoinkin sitten "no, ei oikeastaan".

Olin jo ohituskaistalla miehestä. Ahdisti kovasti olla eri mieltä. Hän katsoi tyrmistyneenä, sitten vihaisena. Sitten ne alkoivat, syytökset.

"Ai EI vai. Ai meneekö sulla NOIN hyvin?!?!?"

Sanoin, että menee melko mukavasti. Mies oli jo selän takana. Ahdisti. Hän oli hyvin närkästynyt siitä, ettei kaikkien elämä olekaan paskakärsimystä.

"Ai JAAAAAA! No KIVA! Etkö sä ole nähnyt MITÄÄN KÄRSIMYSTÄ TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ ai et"

Teki mieli kääntyä ja sanoa, että just niin. Yhtään ei ole koskaan tarvinnut kärsiä. Kyllä sinulle on osunut ne elämän huonot kortit, voi voi kun osa meistä vaan kultalusikalla saa kaikkea ihanaa eikä yhtään tartte kärsiä ikinä, voi hitsi että se kärsimys nyt on kaikki sinulla ja paskahuoraelämä on antanut mulle kaiken ihan ILMASEKS VAAN

En sanonut mitään. Mies jäi rääkymään mäkeen.

Viestissä vaadittiin taloyhtiön pihaan katuliiduilla piirrelleen putsaamaan teoksensa. Lapussa myös pyydettiin ilmiantamaan piirrosten tekijä isännöitsijälle, jotta huoltoyhtiö voisi lähettää laskun pihan pesusta.

mtv.fi: Maapuri hermostui lasten liiduilla piirtelysta, uhattiin siivouslaskulla

-Ei meillä saa molempia ja ei saa aloittaa ennen kuin kaikilla on! Tämän kuulen jämäkällä aikuisen komentoäänellä, sillä sävyllä, joka tappaa kaiken luovuuden. Hyvin on oppi mennyt tälle lapselle perille.

Uusi Suomi, Piia Collan: Mitä päiväkodeissa oikeasti tapahtuu

Sitten on ne meille vanhemmille hassuttelevat vanhemmat. Niitä riittää joka puolella. Läpällähän ne vaan heittää, onhan pinkkiin pukeutuva poika hassunhauska juttu. Että "hehheh, ettekö ole huolissanne, ettei siitä vaan h-o-m-o-a tule?" "Korujakin on, siitähän tulee vielä hyvä drag queen!" "Onkos isä ylpeä pojastaan?" Tai sitten jotain hienovaraisempaa. Ja lapsi kuulee kaiken.

Mari Niinikoski FBssä.

Ei saatana että vituttaa vieläkin. Anteeksi että kiroilin.

Oispa se kuulkaa ihana maailma, missä kaikki lapset oppis kärsimään mahdollisimman aikaisin. Jos vaikka kolmivuotiaina niitä kaikkia jo hakattais, sehän ois hyvä! Ei jäis mitään luuloja kellekään sitten siitä, että elämä voi olla lahja tai hyvä asia. Ei, ei, pelkkää paskahaan tää on, kaikki vaan viedään ja itte en koskaan oo mitään tehny, minulle vaan on jaettu just ne kortit joilla tulee häviö, ei kellekään muulle ole niin paskoja kortteja annettu, muut vaan saa kaiken ja kultalusikalla mättää kermaa napaansa sohvalla

Millaisia ohjeita tuo mies antais elämään? Tällaisiako: jos oot ite joutunut kärsimään ja saanut huonot kortit elämään, niin muista sit opettaa kaikille lapsille, että niin käy heillekin. Hakkaa ja lyö, läpsi, älä vaikka anna ruokaa. Se Vilja Eerika, siinä oli lapsi joka tiesi millaista OIKEA ELÄMÄ ON KÄRSIMYSTÄ SE ON

Siis mitä helvettiä oikeasti. Kun minä nyt olen kärsinyt, niin kaikkien muidenkin täytyy? En toivo kellekään yhtään mitään parempaa, mitään kivempaa, samat paskat antaisin kaikille, jotka itsekin sain? Varsinkin lapsille?

Miettikää nyt vähän. Aikuiset ihmiset.

The Mankind Projectin FB-kuva.