18. huhtikuuta 2011

Mä teeskentelen sun hyväks(kö?)

Aloin tänään miettiä, millaista elämä olisi, jos me sanottais kaikki suoraan. Ihan kaikki. Jos jätettäis nurkkaan kaikki kohteliaisuudet, silottelut, yrittämiset ja peittelyt. Mä luulen, että hyvin pian me ei enää asuttais lähekkäin, päällekäin tai vierekkäin.

Mä vihaan sua.
Sä olet typerä.
Siitäs sait.
Enkä anna.
En todellakaan jaksa.
Ei kiinnosta.

Toisaalta, tää vois olla jotain kaunista. Uskaltamista. Sitä, ettei enää tarvitsis katua sitä, mitä ei tehnyt.

Mä rakastan sua.
Tehdään se.
Kyllä.
Mä haluan tehdä näin.
Mä oon tosi pahoillani.
Ei.

Mä en tiedä, kumpaa ihmiskunnassa olis enemmän. Kauniin sanomista, vai ruman. Hyvän edistämistä, vai pahan. Vai olisko kaikkea yhtä paljon, juuri sopivasti.

Mitä sä sanoisit?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti