Miksei onni jo tuu

Yks päivä olin kävelemässä ulkona. Käyn usein kävelemässä illalla: kuuntelen musiikkia ja vaan hortoilen ympäriinsä. Siinä kävellessäni tulin yhdelle kadunpätkälle ja aurinko paistoi ja soittimesta alkoi mun yks tänhetkenlempibiisi, ja yhtäkkii se tapahtu: mun tuli ihan hirveän onnellinen olo.

Kun mun tulee se olo, tuntuu, niinku laajenisin, ihanku olisin jotenkin isompi, avarampi, ymmärtävämpi. Alkoi naurattaa. Sit vaan kävelin ja virnuilin ja mietin sitä, miten en oo ihan hirveän pitkään aikaan kokenut sellaista hetkeä, että olisin vaan tosi onnellinen.

You can make yourself miserable but you can't make yourself happy, sanotaan Amolife.comissa. Siellä sanotaan myös:

"All plans by definition are to build something; in this instance your plans are to build happiness. With this preconceived plan, this picture of happiness firmly fixed in your mind, you meet each of life's events looking for your picture instead of experiencing what life has brought to you. This painful and stress-producing process of comparison goes on unknowingly and it ruins everything it touches. Life becomes a series of disappointments instead of a series of happy adventures. Please ponder this next point. You could never be unhappy with anything you found in this life if you didn't already have it fixed in your mind what you were looking for."

Lue koko teksti Amolife.comista.

Mä tuun lähes poikkeuksetta joka päivä tosi onnelliseks jostain pikkuasiasta. Eilen näin, ku varpunen lennähti verkkoaidan raosta ja sit se vähänniinku horjahti istuessaan siihen aidan vaijerille mut kuitenkin piti tasapainonsa ja mua alkoi naurattaa. Löysin myös maasta tarra-arkin. Semmosii hetkii on joka päivä tarjolla.

Kuvalähde.

Oon viime aikoina tehnyt tosi paljon sitä, että suostun kaikkeen mitä mulle ehdotetaan. Mennäänks teatteriin ok. Tuuks tuntemattomien kaa puistoon ok. Hei otetaaks huvipuistorannekkeet ok. Meillä on tänään tämmöne tapahtuma tuu käymään ok. Ja aina se on siistii, jollain tavalla hienoa. Semmonen suunnittelemattomuus, se, ettei etukäteen kamalasti päätä että tänään on siistii tänään on pakko tapahtua jotain. Ehkä tapahtuu, ehkei.

Erikoisinta on, et kun pohtii itsekseen ettei tänään ehk tapahdu mitään ja hei, se on ok, niin sit tapahtuukin. Kaikkee hienoa.

Onnellisuus on kai vähänniinku rakkaus, jos sitä kauheesti odottaa ja suunnittelee niin ei se tuu.