8. heinäkuuta 2012

Miltä tuntuu olla ruma (Kaunis/Ruma lll)

Tähän blogiin on tullu ihmisiä hakusanoilla "miltä tuntuu olla ruma" ja "miten joku voi olla noin ruma". En oikein tiiä, mitä nää ihmiset on hakeneet, mutta koska on haastekin päällä niin puhutaan ihmeessä tästä. Puhutaan siitä, miltä tuntuu olla ruma.

Joskus teini-ikäisenä inhosin mun naamaa. Ja kaikkee muutakin. Olen ymmärtänyt, että se on aika yleistä. Se meni kuitenkin ohi.

Miltä tuntuu olla ruma? Ensin lienee parasta määritellä, mitä "ruma" on. Se on hankalaa. Olis helpompaa vastata kysymykseen "miltä tuntuu olla pitkä"; pituus on helposti käsiteltävissä, yleensä se on sitä, kun nainen on 180-senttinen. Mä olen melkein sen ja pitkänä oleminen on aika kivaa. Joskus lyö pään ovenkarmiin tai lamppuun, johon muut ei yletä. Ihmiset sanoo usein "oletpa sä PITKÄ!" Joskus ei löydy vaatteita. Mutta musta pitkänä oleminen tuntuu ihan kivalt.

Miltä tuntuu olla ruma? Mitä rumuus on? Luulen, että tartten vähän apua tässä määritelmässä, siispä anteeksi jo etukäteen pitkät lainaukset.


"Rumuus on jotakin, mikä ei kuulu minkään esineen tai luodun olemukseen. Päinvastoin kuin kauneus, joka on aina olemuksellisraja ennustettavaa, rumuus on yksilöllistä ja odottamatonta. Rumuus on poikkeus. Kun Marcel Duchamp esitteli pullonkuivaajan vuonna 1921, oli se taide-esineiden joukossa hätkähdyttävä. Saman vaikutelman tekisi varmaan missikisoissa ehdokas, joka uimapukukierroksella paljastaisi proteesilla tuetun, skolioosin runteleman vartalonsa. Kauneus täyttää standardit, se noudatta mittoja ja odotuksia, ruma poikkeaa hyväksytyistä mitoista ja standardeista.


Rumalle ei ole paikkaa, se on persona non grata. Se tuntuu olevan aina sopimattomassa paikassa ja vievän siinä suhteettoman suuren tilan. Likainen ja rikkinäinen kahvikuppi ehjien ja puhtaiden joukossa vetää kiusallisesti huomion puoleensa. Rikkinäinen kuppi saa aikaan halun siivota, se pitää sulkea pois näköpiiristä. Vammainen kilpailija missikisoissa saisi varmaan aikaan paniikin. Ehdokas nostaisi esiin kysymykset, miten tuollainen sairaus kehittyy, tarttuuko se, eikö sairas pitäisi eristää terveistä?

Ruma ja poikkeva uhkaa ihmisen minuutta. Ruma pelottaa siksi, että se näyttää tartuttavan poikkeavuutensa muihinkin. Eräs suurimpia pelkojamme nykyisin on tarttumisvaara."


Hikipediassa (hehheh) rumuus määritellään ainakin itselleni tutulta kuulostavalla tavalla:

"Rumuuteen liittyy yleensä myös sairaalloinen leveys ja lihavuus yhdistettynä kireisiin vaatteisiin, jotka paljastavat hyvin ravitun ihmiskehon. Rumuutta esiintyy lähes kaikissa tapauksissa kasvoilla esimerkiksi finnien ja vääristyneiden kasvonpiirteiden muodossa."

Lue koko määritelmä Hikipediasta.


Wikipedian puolella estetiikasta sanotaan seuraavaa:

"Estetiikka tutkii sitä, mikä tekee jostakin esimerkiksi kaunista, ylevää, vastenmielistä, humoristista, traagista, sievää, viihdyttävää, mahtailevaa tai epäsointuista. Kauneutta koskeva arvostelma eroaa pelkästä subjektiivisesta mielipiteestä siinä, että se tavoittelee jotain objektiivista — Immanuel Kant huomautti 1790, että ”jos joku sanoo kanarialaista viiniä miellyttäväksi, hän on tyytyväinen, jos joku korjaa häntä ja muistuttaa sanomaan sen sijaan: se on miellyttävää minulle”, koska ”jokaisella on oma makunsa”. ”Kauneus” sen sijaan eroaa tällaisesta ”miellyttävyydestä”, koska ”jos hän sanoo jotain kauniiksi, silloin hän vaatii samaa mielipidettä myös muilta; hän ei esitä arviota ainoastaan omasta vaan myös muiden puolesta, ja puhuu kauneudesta ikään kuin se olisi asioiden ominaisuus”."

Tässä linkki Wikipedian artikkeliin.

Oman kokemukseni mukaan rumuus on yleensä ulkoista. Rumuutta on se, kun ihmisessä on jokin piirre, joka ei sovi, joko ihmisen itsen tai muiden mielestä. On liian jotain: iso, pieni, leveä, haiseva. Rumana ihmisestä puhutaan harvoin silloin, kun se on tehnyt jotain kamalaa: murhaaja ei ole ruma ihminen, hän on sairas, pelottava, hirviö. Rumuus on ulkopuolella.

Oon aika varma, taisiis tiedän, että joidenkin mielestä oon ruma. Kerran teini-ikäisenä olin lähdössä nuorisotilalta kotiin ja joku mua vanhempi kundi ehdotti, että menisin kampaajan ja suihkun kautta. En oo koskaan unohtanu sitä.

Sanon, että inhosin mun naamaa, muttei se oikeestaan oo totta. Inhosin vähän kaikkee, sitä, kun on jotenkin vääränlainen, naama tai ei naamaa. Ahdisti se, kun ei kuulu mihinkään. 

Joskus nykyään inhoan mun mahaa, mut en mitenkään isosti. Kun tulee sellainen olo, laitan yleensä käden vatsan päälle ja paijaan sitä. Oon pehmeä ja hyvä pehmeä ja hyvä. Jos haluaisin vatsalihakset, voisin tehdä työtä niiden eteen, mutta teenkö? En. En tahdo. Ei huvita. Olen siis tällainen. Olen hyvä.

Miltä tuntuu olla ruma? Mä en tiedä. En oo koskaan kokenu, että olisin sillee megaällöttävä hyi kuolisinpa pois. Yläasteen ajan olin liian laiha ja sehän on hyvä, siitä ei kiusattu. On hyvä, jos ei paina mitään. On hyvä, kun on pitkä ja laiha. Jos en olis ollut, elämä olis varmaan ollut vielä vaikeampaa teini-ikäisenä.

Kaveria kyllä kiusattiin laihuudesta. Lauta, ne huusi sille. Mua ei kiusattu silleen. Toista tyttöä haukuttiin läskiksi. Mulle ei sanottu näitä asioita. En ollut ruma sillä tavalla.

Yllä lainauksessa sanotaan, että "jos hän sanoo jotain kauniiksi, silloin hän vaatii samaa mielipidettä myös muilta; hän ei esitä arviota ainoastaan omasta vaan myös muiden puolesta, ja puhuu kauneudesta ikään kuin se olisi asioiden ominaisuus". 

Hän sanoo. Hän esittää arvion. Muut; muut päättää, että sä oot ruma.

Rumuus ei vaan tule mistään, ei se synny jostain tyhjyydestä itsestäänselvyytenä tadaa synnyit rumaksi. Se määritellään, luodaan muiden toimesta. Olet läski. Olet ruma. Muut päättää, miltä tuntuu olla ruma: tunne itsesi rumaksi olet liian iso! Tunne itsesi rumaksi sun akne on rumaa! Ole ruma olet vääränlainen!

"Miten joku voi olla noin ruma" googlasi joku ja päätyi tänne. Helposti, helposti voi: sen kun päätät, että toi tyyppi on ruma. Kerrot sen sille, uudestaan ja uudestaan. Ota muut mukaasi. Niin se syntyy, rumuus, rumuuden kokemus: huutelemalla, määrittelemällä, kertomalla. Päättämällä. Tämä on rumaa, sinä olet ruma. Tunne itsesi rumaksi.

Tästä lopusta on poistettu toimimaton kuva 21.4.2016.

6 kommenttia:

  1. Hmm...mielenkiintoinen aihe. Vähän liiankin, koska meinasin kirjoittaa kilometrikommentin. Sen sijaan taidan postata aiheesta ittekki, mut loistavaa tekstiä taas! :3

    VastaaPoista
  2. Olipas vaikuttava, aito teksti. Kiitos.

    VastaaPoista
  3. Rumuus on aika vaikee määritellä. Fidän itseäni rumana, tiedän että ihmiset pitävät minua rumana.
    Ruman määritelmä taitaa olla vain se ettei kasvot miellytä muita tarpeeksi, pitää toivoa että vanhentuessa käy tämä legendaarinen "Miehet muuttu karismaattisemmiks vanhetessa". Toivoahan saa, eikö? :)
    Mut täs rumuuden kanssa eletty jo päälle 20 vuotta, ja eteenpäin vielki mennää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa!

      Kiitos kommentista! Mua jäi vaivaamaan se, että pidät itseäs rumana. Voisiks kertoa siitä? Miksi?

      Poista