Niin kauan ku oon ollu Facebookissa, aina välillä ihmiset on toivoneet sinne dislike-nappulaa. Ne sanoo, että me tarvitaan dislike-nappula. Siitä olis hyötyä. Haluaisin käyttää sitä nappulaa justnyt. Oispa dislike-nappula.
Oon miettiny sitä, että onks kaikki aina pakko sanoa? Miten hienoa olis, että kerrot jostain sun ongelmasta naamakirjassa ja kaikki "kaverit" painelee että dislike, ketä kiinnostaa?
Oletuksena kaikki varmaan käyttäis sitä myös sellaisissa tilanteissa, kun sulle on käynyt jotain ikävää, ja ne voi olla että dislike. Tukea sua. Ymmärtää tuskaa. Mutta silti: miettikää niitä pahanmielenkäyttötapoja. Olisko hyödyt suuremmat kuin haitat?
Miks kaikki pitää ilmaista? Joskus tuntuu et hukun siihen, siihen tunteeseen et mun on niin kamalan tärkeää sanoa kaikki mikä mua ärsyttää ja nyppii ja nnngghh inhoan ihmisiä haluan vittuilla. Ja sit en tee sitä. Koska kaikkee ei oo pakko sanoa.
Netti on jo täynnä paikkoja, joissa saa jauhaa palstat täyteen sellaisista asioista, jotka ei kiinnosta ei siis yhtään ei vittuakaan kiinnosta. Oon kirjottanut tästä samasta aiheesta joskus, siitä, miten en ole vieläkään päässyt selvyyteen siitä, miksi ihmiset sanoo yhtä ja tekee toista. Erityisen jännittävää musta on seurata ns. "turhien julkkisten" elämää ja sitä seuraavia ihmisiä. Sitä, miten ketään, ei siis ketään (ainakaan mä en tunne yhtään), kiinnosta salarakkaiden, silikonimissien tai Johanna Tukiaisen elämä, mutta siitä nyt vaan täytyy puhua. Koska se ei kiinnosta. Niin puhutaan. Kun ei kiinnosta.
Podin sitä edelleen: miks pitää päästä sanomaan, ettei kiinnosta? Miks kaikki pitää ilmaista? Usein sanotaan, että tunteiden ilmaiseminen on hyvin tärkeää ja mitään ei saa hautoa sisällä, mutta silti: onko kaikki pakko ilmaista? Onko pakko päästää ulos jokainen mielipide, miettimättä ja sensuroimatta? Onko pakko oksentaa ulos jokainen ajatus?
Miks kaikki pitää ilmaista? Miks on tärkeämpää sanoa että ei kiinnosta vittuakaan kuin antaa olla, oikeasti olla kiinnostumatta, antamatta, kommentoimatta? Miksei voi olla ottamatta kantaa? Miksei ajatustaan voi sensuroida: miksi asiat täytyy sanoa ilkeästi, ylimielistellen? Minä oon niin hyvä tässä tämä ajatukseni ihan sama vaikka se itkettäisi sua. Sekö on tärkeintä? Että pääsee sanomaan kaiken?
Miks kaikki pitää ilmaista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti