Tee säkin osas

Kuvalähde.

Vähän aikaa sit oltiin festareiden ulkopuolella hengaamassa. Noin kello keskiyöllä puisto, jossa oltiin, alkoi olla ulkoilmatapahtumien tapaan aivan täynnä erilaisia kaljapahveja, tölkkejä ja muuta ryönää. Mua harmitti, kavereita harmitti. Mietittiin, miks ihmiset sotkee.

Päätin kerätä meidän oman tiimin roskat muovikassiin, meillä oli ylimääräinen. Siinä keräillessäni ajattelin, että voisin samalla ottaa koko nurmipläntin roskat. Sit se jotenkin laajeni: innostuin. Miksen mä vois siivota täällä?

Keräsin tölkkejä, pahveja, mukeja, muovipusseja. Ssssikana muovipusseja. Kun yksi täyttyi, löysin aina toisen. Nostin maasta tupakka-askeja, rasioita, lautasia, papereita. Märkiä papereita. Ällötti vähän. Toivoin, että olis ollut hanskat.

Pian mun ystävä liittyi seuraan. "Mä autan", se sanoi. Sitten me kerättiin yhdessä.

Moni yritti antaa meille pulloja ja tölkkejä. Ei oteta pantillisia, me sanottiin. Yks poika kysyi, kannattaako "toi"; sanoin sille, että koska kerään roskia enkä pulloja, niin eipä oikeastaan. Sit löysin maasta puolitäyden tupakka-askin ja annoin sen sille pojalle. Se kiitti.

Löysin myös pussin, jossa oli pari kaljaa. Annoin ne semmoiselle ihmisporukalle, joka katseli mun siivoamista ja arvosti sitä. Yksi poika sanoi, että me "todella suojellaan luontoa". Mun tuli siitä tosi hyvä olo. Yritin selittää sille, miks teen sitä, miten ei tartte odottaa aamuun tai ajatella, että nää on mun roskat noi jonkun muun.

Siinä puistossa lepakot metsästää öisin. Näin tänään kolme. Ajattelin, että ehk niilläkin on kivempaa, kun on siistiä, vaikkei ne käy maassa.

Meitä kiiteltiin paljon, tytöt ja pojat kiitteli. Moni huuteli mulle että "hei rastapää", yks poika puhui Jamaica-murteella. Hihitytti. 16-vuotias tyttö selitti, että meidän pitäis saada jotain, että meidän pitäis mennä vaatimaan järkkäreiltä jotain. Mä yritin puolestani selittää, että vapaaehtoiset sen puiston kuitenkin siivoaa, semmoset samanlaiset kuin me. Niillä vaan on liivit, tai jotain.

Tyttö sanoi, että jos jokainen sais roskapussillisesta vaikka 2e, siinä vois tulla rikkaaksi. Se tuntui jotenkin pahalta. Yks poika kysyi, saadaanko me palkkaa, ja mun ystävä heitti että tottakai, ei kai tätä muuten kukaan tekis. Mietin siinä keräillessäni, miten ihmiset kattoo meitä ja ehk ajattelee, että onpa noi kilttejä. Tai ehkä ne ei huomaa, ehkei ne rekisteröi. Tai ehk me ollaan niistä vähän hölmöjä. Eniten ajattelin kuitenki sitä, ettei se oikeastaan oo kilttiä tai mitään: se on oman osansa tekemistä, sitä että kantaa korren kekoon ja tekee osansa. Ei se oo kilttiä tai anteliasta, että pitää huolen siitä, mikä on kaikkien yhteistä, kaikille elinehto.

Mun sormeen tuli parin tunnin siivoilun jälkeen tikku. Piti lopettaa; mä tosin olisin voinut lopettaa jo aiemmin, ajattelin, että tein kyl jo tarpeeksi, tein osani. Ystävä kannusti jatkamaan, ja sit kun piti lopettaa, harmitti, ettei  saatu koko puistoa siistiksi, ettei ollut hanskoja.

Nyt kirjoitan tätä kotona ja sormeen vähän pistää. Ajattelen HIViä ja hepatiittia ja sitä, että koskin jonkun ihmisen roskaan ja ehkä saan siitä jonkun tulehduksen. Ajattelen sitä isoa roskapussikasaa, joka tehtiin. Sitä, miten nurmikko oli yhtäkkiä aika puhdas. Ajattelen kosteita papereita ja pusseja, joissa oli jo valmiiks roskia, joidenkin tekemiä roskiksia puistopiknikillä. Ajattelen sitä hippiä, joka sanoi "arvostettavaa toimintaa", ja niitä kaikkia kivoja ihmisiä, jotka olis antaneet meille pantillisia pulloja, muttei huolittu. Ajattelen romanialaista, joka tuli iloiseksi, kun annoin sille 0,40 euron panttipullon, jota en halunnut laittaa roskiin. Thank you thank you, romanialainen setä sanoi.

Ajattelen lepakoita, sitä, miten ne lenteli siellä ja varmaan näki mut, kaikuluotaamalla, jotenkin.

Löydettiin aika monta roskaa :3