Tässä asioita. Näitä ajattelen joskus.
Oonksmä oikeasti tämän näköinen, vai oonko ihan erilainen mutta ihmissilmät ei vaan näe sitä? Entä jos oonkin vaikka vihreä? Entä, jos silmät ei kerro totuutta?
Aina sanotaan, että puut kasvaa ylöspäin. Tavoittelee taivaita. Mut entä, jos puun tärkein osa on se, joka kasvaa alaspäin? Miks puun se osa, joka me nähdään, olis tärkein, vain siks että me nähdään se?
Onks kuulla meitä ikävä? Me on sentään käyty siellä vaan kerran.
Mistä tietää, että selän takana on jotain? Sinne ei näe. Entä, jos maailmaa ei oo selän takana olemassa?
Selän taakse vois nähdä peilistä. Entä jos peili onkin ikkuna, josta näkee johonkin paikkaan, jossa asiat tapahtuu peilikuvina?
Mihin asti äänet matkustaa?
Mä istun tässä tuolissa ja luulen olevani yksin ja en oo, en. Mitä muu maailma tekee nyt? Kuinka monen elämä tuhoutuu just nyt? Kuinka monelle kerrotaan just nyt, että häntä ei voinut enää pelastaa
Mitä sä teet nyt?
Pelottavia ajatuksia, tavallaan. Siksi niitä ei kai tule yleensä ajatelleeksi. ._:
VastaaPoistaHeippa!
PoistaKuulen usein tota pelottava-kommenttia. Saanks kysyä että mikä on erityisesti pelottavaa?
voin vastata tähän toisena ynhh hui -ihmisenä jotain?
Poistaehkä tää liittyy ainakin omalla kohdallani siihen, että jotenkin se mikä tapahtuu jossain toisaalla, jollekulle toiselle, on toki niitä mihin itsellä ei ole MITÄÄN kontrollin mahdollisuuksia ja se on aika hurjaa, jos on tottunut jonkinlaiseen hallinnan tunteeseen elämässään. lisäksi "selän takana tapahtuva" tai ylipäänsä asiat joita ei näe, saavat jostain syystä pahan kaiun - ajatteleeko kuu sittenkin meistä pahaa, onko tuolla joku joka tahtoo meidät pois, mikä tämän tarkoitus on ellei sitten se että joku tulee ja tappaa tai sitten kuolee tapaturmaisesti... onko peilimaailma vääristynyt, se paikka josta painajaiset tulevat? jossei tää ole todellista, niin mihin hittoon voi luottaa? jne.
ainakin mulle on melko tärkeää, että jotkin asiat on kyseenalaistamattomia eikä niitä tarvi epäillä, ja siksi tällaiset hetket saavat usein aikaan paniikkia ja ahdistusta. :)
Hei joo, toki voit! Siistiä et vastasit. Jännä toi kontrollinmenettämis-pointti, en ollu ajatellu semmost ikin!
PoistaNonnih, nyt mä sitten en kykene suhtautuun peiliin samalla tavalla enää :D Hienoa ajatustyötä, kuten aina!
VastaaPoistaMä vaan istun täs ja kuuntelen, yllättäen, hiljaisuutta. Niin, ja koitan selättää tän syysflunssan -.-
Sama peili se on ko aina ennenkin :3
Poista...vai onko! :D
Mun mielestä ei niinkään pelottavia ajatuksia. Ennemminkin jotain kiehtovan ja ahdistavan väliltä :) Itsekin ryhdyn/sorrun moisiin ajatuksiin melko usein..
VastaaPoistaHeippa!
PoistaYmmärrän, mitä tunnetta haet. Tuntuu ettei suomen kielessä oo oikein semmosta sanaa kuvaamaan sitä. Luulen et kaikil on välillä semmosia hetkiä, kun ajattelee kaikenlaista.