22. elokuuta 2012

Miks hyväksyisin itseni


Luin tossa aikaisemmin yhtä blogia ja siellä luki, että ajatus oman itsen hyväksymisestä tuntuu luovuttamiselta ja huonolta ajatukselta. Ajattelin kirjoittaa siitä.

Miksi hyväksyisin itseni? Miksi pitäis?

Jokaisessa meissä on monenlaisia asioita. On asioita, joita ei voi muuttaa: silmien sijoittuminen kasvoissa, se, miten iso jalka on, miten pitkä on. On asioita, joille voi jotain: lihaksikkuus, paino, hiusten malli. Osaa asioista voi muuttaa ja osaa ei. Jos jokin asia vaivaa tosi paljon ja sille voi jotain, anna mennä: liiku, lihota, laihduta. Jos asialle voi jotain ja sen muuttaminen tekis sulle iloisen mielen, tee se.

Sitten itse asiaan. Siihen, miten sä olet sun kanssa ikuisesti.

Sä olet sun kanssa. Ikuisesti. Niin kauan, kuin sä oot täällä, sä oot sun kanssa.

"Sulla" tarkoitan nyt sitä, joka asuu sun kehossa. Sinä. Sua. Puhun susta. Moikka, sinä. Sä oot sun kanssa ikuisesti.

"Sinä" et oo sama kuin ulkoinen sinä. Sä oot jotain muuta, jotain suurempaa, syvempää. Isompaa.

Jos sua, sua sun sisällä, on haavoitettu, mikään määrä kauneusleikkauksia ja laihtumista ja liikuntaa ei korjaa sitä. Jos sussa siellä sisällä on kipua, sitä ei saa pois sillä, että tuunaa ja leikkaa ja koristelee ulkopuolta. Se kipu, se hämmennys, se on sisällä. Se pysyy.

Oon lukenut anoreksiablogeja ja aiheeseen liittyviä kirjoja, ja niissä usein kerrotaan siitä, miten anoreksia puhuu. Miten se kuiskii ja syyllistää ja pakottaa. Vaikka miten laihduttaa ja on syömättä ja kituu, se ei lakkaa. Se kipu ei oo kehon kipua, se on jotain muuta.

Joskus, kun oon ahdistunut tai ankealla mielellä, syön. Sellaista se on: keho ja mieli on kietoutuneet yhteen. Jos yks voi huonosti niin toinenkin voi voida, joskus ne vaikuttaa toisiinsa, joskus ne menee sekaisin. Aina ei tajua, ettei ole enää nälkä, sitä vaan syö. Ja syö.

Sä olet sun kanssa ikuisesti. Sun, joka olet siellä sisällä. Pieni sinä, mutta myös iso. Paljon isompi kuin mikään keho tai ulkokuori.

Sanotaan, että kauneus on katsojan silmissä. Yleensä se meinaa sitä, että yksi näkee yhden kauniina ja toinen toisen. Kaikkia ei voi miellyttää, koska me ollaan kaikki erilaisia ja blaa blaa kyllä sä nää jo tiedät miksei ne auta?

Kauneus on katsojan silmissä. Entä, jos se meinaa sitä, että silmät on sielun peili: niistä näkee sisään ja siellä se kauneus on, sisällä. Sinne tulis katsoa, ei ulos, ei siihen, mikä muuttuu ja laihtuu ja lihoo ja vanhenee ja murtuu, on heikko. Ei siihen. Vaan sisälle.

Tunnen sellaisia ihmisiä, jotka ei koe esimerkiksi terapiaa hyödylliseksi. Mitä se nyt auttaa kenellekään jutella mitä niitä nyt vanhoja asioita kaivelemaan ne meni jo mä elän nyt. Ja silti: tunnen niin monia, joita se on auttanut. Se pelkkä jutteleminen. Se, kun on joku, joka kuuntelee ja joka ei tiedä susta mitään, on vaan ja näkee sut ja sun tuskan ja kuuntelee ja antaa neuvoja tai ei anna, ei sano mitään, on vaan.

Miks hyväksyisin itseni? Miks mun pitäis?

Ei pidäkään, ei oo pakko. Mikään ei oo pakko. Joillekin ihan oikeesti toimii se, että asioita ei käsitellä, niiden vaan annetaan olla ja jatketaan matkaa. Se voi toimia. Mutta jos se ei toimi, jos yhtäkkiä huomaa, ettei mikään määrä mitään ulkoisia muutoksia ja muuttoja ja ostoksia ja perhettä ja mitään auta, niin ehkä sitten, sitten voi kokeilla. Kokeilla sitä, että avautuu. Kertoo. Kuvailee.

Kokeilee sitä, että on. On vaan. Avautuu ja kertoo ja sun ei tartte olla erilainen sun ei tartte muuttua, just nyt sä saat avautua ja kertoa ja olla sellainen kuin sä oot, mitään ulkoista ei tarvi muuttaa. Sun ei tarvi olla isompi tai rohkeempi tai räväkämpi tai taiteellisempi tai pienempi tai lihaksikkaampi. Ei tartte mitään.

Voidaan vaan olla hetki tässä ja hyväksyä ja kattella ja kuunnella asioita, sitä, kuka siellä sisällä on ja mitä se haluaa. Mitä se haluaa kun se sanoo että älä syö niin paljon ja mitä se haluaa kun se sanoo että älä kerro se on noloa älä oo tommonen. Mitä se haluaa, se sinä, sinä siellä sisällä.

Moikka, sinä.

Voit nyt kertoo mulle jotain kommenteissa, jos haluat.



8 kommenttia:

  1. Toi taulukko on niin ironinen. Oon huomannut sen saman. Sitten on sellaisia rasvasia herkkuruokaohjeita ja heti seuraavalla sivulla "näin tiputat joulukilot! =)"

    Ajattelin kertoa näin aihetta sivuten, että mä päätin just yks päivä olla potematta enää alemmuudentunnetta ketään kohtaan. Ja siitä lähtien en oo vaan tuntenut. Se tuntu hyvältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa!

      Naistenlehdet on musta kauheen kiehtovia just ton takia. Miten voi aina sanoa ja syödä sanat ja sanoa ja syödä sanat ja sanoa ja

      Ooo, siistiä! Kuulostaa hienolta muutokselta :3

      Poista
  2. Se ei tahdo jäädä taas yksin. Se haluaa että se riittää, että sitä rakastetaan ja se huomataan.

    Olla tarpeeksi hyvä.

    Sen elämän tärkein mies (siis oikeesti, se joka on ihan ekana vauvasta asti) ei koskaan osoittanut sitä. Aina oli jotenkin huono, riittämätön, epäonnistunut, vääränlainen. Yksin. Erilainen. Se yritti etsiä "The täydellisyyttä"; tietä, joka muuttaisi kaiken.
    Koskaan ei ollut rakastettu sellaisenaan kuin on.

    Eikä koskaan muillekaan riittänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiitos kommentista. Tykkäsin sen runollisuudesta.

      En aio tässä nyt kirjoittaa, että tiiän milt susta tuntuu. En tiedä. En voi ees kuvitella, mitä se on, jos joku elämän isoimmista ihmisistä ei hyväksy, vaatii aina vaan lisää, haukkuu. Oon pahoillani, että joku on ollu paha sulle.

      Uskon, että sussa on paljon rakastettavaa ja hyvää. Uskon, ettei sun tarvitse olla täydellinen, että ne, jotka oikeasti välittää, välittäis. Uskon, että sä riität, oot kaunis ja hyvä juuri sinuna, sanoi joku menneisyydessä mitä vaan.

      Voimii <3

      Poista
  3. Nyt kun oon lukenu tätä sun blogias nii vaikuttaa siltä että haluisit kertoo tällä jotain jollekkin tietylle ihmiselle. Olenko oikeassa?

    smith

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nomoi!

      Kirjoitan ainakin neljälle ns. oikealle ihmiselle tätä. Joskus useammallekin.

      Mä kirjoitan aina vähintään kuvitteelliselle vastaanottajalle: kuvittelen jonkun sellaisen, jolle haluaisin sen tekstin osoittaa.

      Poista
  4. Ja Haluat että henkilö jonka nimikirjaimet on AS lukisi tätä?

    smith

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,

      nyt on kyllä pakko sanoa, että en tiedä yhtään, mistä tai kenestä puhut. Jos on jotain, mitä haluat kysyä tai kertoa, niin kerro suoraan vaan. :)

      Poista