Jalka vispaa.
Pakko räpeltää jotain, jonotusnumeroa, aurinkolaseja.
Huokauksia.
Kellon katselua, puhelimen katselua.
Asennon vaihtelemista.
Oon ottanut tavoitteekseni istua täysin paikallaan, liikkumatta. Joskus alan vispata jalkaani ja lopetan sen. Se alkaa jotenkin alitajuisesti, huomaamatta. On aika vaikeaa olla kauan paikallaan hermoilematta. En jaksais jonottaa en jaksais en jaksaaarg
Se on jotenkin puhdistavaa, kun on paikallaan. Rentouttavaa. Se, kun ei mee mukaan siihen, ei hillu tuolissaan eikä räpelöi. Tekee ei-mitään.
On vaikeeta tehdä ei-mitään. Ainakin musta alkaa heti tuntua, että se on tuhlausta, sitä, ettei aktiivisesti ota osaa ja tee ja vaikuta ja saa aikaan. Tuntuu niin tärkeeltä vaikuttaa ja olla aktiivinen tekijä, vaikka monissa tilanteissa asiat vaan on. Niitä voi katsella ja kurkistella sivusta, rauhassa. Ei tarvi tehdä mitään. Ei tarvitse osallistua. Ei tarvitse kommentoida. Voi vain olla. Vähänniinku jonottaessa: jono ei mee yhtään nopeammin, vaikka olis miten kärsimätön.
Tunnen lukemattomia ihmisiä, jotka ei voi vain olla. Aina on tehtävä. On toimittava. On suunniteltava. On stressattavaa, suunniteltavaa, hoidettavaa. Mäkin teen sitä. Mikään ei vain ole; kaikkea täytyy tehdä. Itse oon yrittänyt hitaasti opetella pois siitä, siitä pakosta toimia ja tehdä ja äkkiä pian nyt kaikkee heti heti heti. Oon yrittänyt lakata hermoilemasta ja hallitsemasta tilannetta, jota en hallitse. Jota mun ei tarvitse hallita.
Vähänniinku pankissa: en voi haluamalla saada jonoa menemään nopeammin, mutta silti me kaikki päästään tiskille. Hermostuneina tai ei.
Musta tuntuu, että koen vähän tuota samaa junissa ja busseissa. Oon huomannut, että matkustaminen on ehdottomasti rentouttavin harraste mun elämässä, ja arvelen sen johtuvan just siitä, että bussissa kesken matkan tunti takana ja puolitoista edessä en vaan pysty vaikuttamaan mitenkään mihinkään, vaikka miten haluaisin, en pysty tekemään asoita joita muka pitäisi olla tekemässä, ja se, etten pysty, helpottaa ja vapauttaa ihan hullusti.
VastaaPoistaAika usein otan jotain mukaan, kirjoja tai sudokuja tai vähintään ruokaa, mut enimmäkseen päädyn lopulta vaan istumaan paikallani ja tuijottamaan ulos. Tulee tyyni ja rauhallinen olo.
Pankissa jonottamista en oo vielä päässyt kokeilemaan.
Luulen, että pankissa jonottaminen on siks jotenkin nii haastavaa kun siellä on vuoronumerot ja näkee tasan tarkkaan että vielä on 27 ihmistä palveltava ennen mua.
PoistaBussissa matkustaminen on kyl ihan parasta :3 Ite yleensä torkun tai lueskelen. Lapsena ihmettelin aina että joko ollaan perillä joko joko joko, nykyisin vaan tykkään matkustaa.