En pidä susta

Mä en pidä joistain ihmisistä. Heti, kun tapaan ne, mulle tulee olo, etten voi olla rentona. En voi olla rauhassa. En voi olla oma itteni, oon vaan kireellä, kireellä niinku joku äärimmilleen viritetty soitin.

Ne ihmiset on harvoin tehneet mulle mitään. Joitain en ees oikeestaan tunne. Me tavataan ja tutustutaan ja sit, yllättäen, mä huomaan etten pidä siitä ihmisestä. Että haluan tilasta pois, jos jäädään kaksin. Että toivon, että joku tulis siihen, joku muu juttelis sen tyypin kanssa, joku veis sen huomion pois musta. Vaikkei se ihminen tee mitään mulle. Vaikka se on ihan ok, ihan kiva.

Mä tunnen paljon ihan kivoja ihmisiä, joista myös pidän. Ne on jees ja ok ja tiedän, ettei meistä tuu sydänystäviä, mut musta on silti kivaa jutella niille ja hengaa niiden kanssa.

Sit on ne toiset.

Ne, joista mulle tulee vainoharhanen olo. Tujottaaks toi mua? Haluaaks toi mua, musta jotain? Onks tolla joku vialla, onks toi vihanen mulle, analysoiko toi mua? Miks toi katsoo vain mua, kun puhuu? Ne on niitä ihmisiä, joiden seurassa teeskentelen kohteliasta ja kilttiä, vaikka musta tuntuu vaan siltä, että haluan lähtee pois NYT kiitos. Vaikka mitään ei oo tapahtunu. Vaikka ne ei oo tehneet mitään.

Oon usein miettiny, onkse kuudes aisti vai joku muu, joku "vika". Kertooko mun alitajunta tai joku, asia X, mulle että hei älä luota tähän tyyppiin älä anna sille mitään itsestäs. Vai onko se vaan joku vika, joku kitka jonka se toinen saa aikaan, se, etten mä vaan voi tulla toimeen sen kanssa koska eimitäänsyytä?

Oon joskus luottanu ihmisiin, joihin ei ois pitäny. Oon tykänny ihmisistä, joista oon myöhemmin saanu tietää ettei ne ookaan kivoja ja mukavia. Mutta niiden seurassa mulle ei tullu sitä tunnetta. Sitä tunnetta, joka sanoo että lähde nyt juokse jo. Niin että miksei se toimi, se kuudes aisti, se asia X? Miks se varoittaa joistain, ja joistain ei?

Joskus ihmissuhteita ja niiden loppumista kuvaillaan termillä "kemiat ei kohdanneet". Oon miettinyt, onko tää sitä: onko kemioiden kohtaamattomuus sitä, etten haluu mennä jonkun ihan mukavan tyypin autoon, kotiin, hyväksyä sitä edes Facebook-kaveriks tai jutella sen kanssa, koska, öö, tuntuu etten haluu tehdä niin? Koska se ahdistaa, tuntuu omituiselta? Ehkä se on sitä.

Kamalinta on, että usein mun tekee mieli pyydellä suuresti anteeks sitä, miltä musta tuntuu. Tulee tunne ja sanon itselleni, että nyt hei YRITÄ KOVEMPAA oo VIELÄ ystävällisempi tolle sähän inhoot sitä ilman MITÄÄN SYYTÄ, ei sellanen sovi YRITÄ EDES.

Sitte istun siinä ja hymyilen. Nyökkäilen. Kuuntelen sen toisen juttuja ja toivon, että lähde jo lähde jo sano että täytyypäs tästä mennä ja lähde kotiis en haluu ees jutella sulle. Kusetan kympillä, koska en kehtaa tunnustaa. Enkä oikeestaan jaksais enää; en jaksais enää kusettaa.

Nyt oon alkanu opetella kuuntelemaan itseäni, sitä tunnetta. Teen jotain asian eteen. Oon kohtelias, mutta pidättyvä. Poistun johonkin muualle jonkun tekosyyn turvin. Meen muiden seuraan, en jää siihen, kaksin, koska se tuntuu epämiellyttävältä. Vaikka se ois ilman mitään syytä.

En oo vielä keksiny, miten tän sanois suoraan sille toiselle. Miten sen sanois loukkaamatta, avoimesti? Onkse ylipäätään mahdollista? "Hei, vika ei oo sussa, se on mussa. Ehkä. Ainakin musta tuntuu sun seurassa pahalta, omituiselta, ahdistavalta". Luulen, että sen kyllä näkee ulospäin; näkee, miten mä muutun, miten musta tulee pinnallisempi, myötäilevämpi. Joojoo kuuntelen sua kerro lisää, älä kerro lähde meneen.

En osaa sanoa, mikä tähän tunteeseen ja oloon on syynä. Tiedän vaan sen, että mulla on just nyt tässä elämäntilanteessa halu kuunnella itseäni ja mua ja sitä, mitä mulla on mulle asiaa. En halua torpata itteäni tai tuomita jotain tunnetilaa tai ajatusta vaan siks, ettei sellanen ole soveliasta. Oon usein tehny niin, ja hei, se ei kyllä aina toiminu. Siitä ei tullu hyvä olo, en saanu sillä mitään itselleni.

Joten nyt teen toisin. Kuuntelen itteäni, tiedostan ajatukseni ja oloni ja tunteeni ja päätän sitten, aionko reagoida jotenkin. Aionko tehdä jotain, toimia jotenkin, ilmaista jotenkin.

Ja ehkä myös vaihdan huonetta, jos haluan.