Kiitos, vol. 2

On aika kiittää. 

Kiitos.

Kiitos että jaksoin tänään kirjottaa vaikka mulla onkin migreeni. Kiitos, ettei mun hermot pettäneet kun huomasin, että osa mun toissapäivänä tekemistä muutoksista ei ollu tallentunu. Kiitos, että jaksoin tehdä taulukoita Excelillä, vaikken siitä kauheesti tykkääkään.

Kiitos etten nähny yöllä painajaisia.

Kiitos että mulla on ruokaa, kiitos muroista ja jogurtista. Anteeks että mä heitän välillä hyvää ruokaa pois.

Kiitos ettei mun tarvitse kantaa vettä sisään kaivosta. Kiitos ettei mun tartte nukkua tuolla ulkona, missä on valtavasti lunta ja kylmää. Kiitos siitä, että ymmärrän, ettei oo itsestäänselvyys asua asunnossa.

Kiitos niistä vaatteista, jotka mun ystävä antoi mulle lahjaksi. Kiitos siitä, että jaksoin järjestää ne nätisti henkareihin, ja kiitos että jaksoin nähdä vaivaa ja siivota kaapit.

Kiitos siitä, etten oo vakavasti masentunu. Kiitos, että jaksan yrittää ja elää ja olla, enkä haluu kuolla.

Kiitos sinä poika, joka et koskaan tullu hakemaan pois tota tänne jättämääs kuuden kilon käsipainoa. Kiitos, koska nyt mä voin nostella painoa kotona.

Kiitos Jessica, kun sun blogissa on linkki mun blogiin.

Kiitos musiikista, Ferry Corsten.

Kiitos kaikesta, äiti.