Ohjelmat, joista tulee paha mieli

Mä tykkään katsoa telkkaria. En häpeile sitä, tai pidä sitä huonona ajanvietteenä. Musta on mukavaa katsoa ohjelmia. Muttei kaikkia.

On ohjelmia, joista tulee aina paha mieli ja jotka ahdistaa mua. On ohjelmia, joiden tarkoitusta en oikein ymmärrä. Tai ymmärrän, mutten tiedä, mitä niillä saavutetaan. Ei ainakaan mitään hyvää.

Ajattelin kertoa vähän ohjelmista, joista en pidä, mutta jotka pyörii nytkin.

Häähullut

Häähullut on ohjelma, jossa pariskunta on menossa naimisiin ja parin toinen osapuoli, yleensä nainen, tulee järjestelyjen aiheuttaman täydellisyydenkaipuun takia semihulluksi. Kaiken pitää olla täydellistä, kaiken pitää olla hyvin, kaiken pitää olla niinku unelmissa. Jos asiat ei mene kuten morsian haluaa, hän käsittelee asian tasan yhdellä tavalla: ensin haukutaan ja sitten huudetaan. Ihan sama, kenelle; kaasolle, morsiusneidoille, omalle äidille, sille miehelle, jonka aikoo pian naida. Morsian ei voi olla väärässä eikä tehdä väärin. Muut tekee virheitä, ei hän. Suhteellisuudentajua ei ole tässä ohjelmassa edes olemassa, sillä vääränväriset servietit on ihan yhtä suuri huudonaihe kuin se, että morsiuspuku on väärää kokoa.

Ymmärrän, miks tätä ohjelmaa tehdään. Siinä on upee kauhistelukerroin. Katso tota ämmää! Katso, miten järjetön se on! Katso, miten se huutaa! Ei kukaan normaali ihminen käyttäydy noin!

En ymmärrä, miks tätä ohjelmaa tehdään. Mun tulee niin surku niitä ihmisiä, joita se naimisiin menevä, sekoamispisteessä oleva henkilö piiskaa loppuun asti ja sitten itkuhuutaa päälle, kun ruusut on sidottu vääränvärisellä nauhalla. Tänään näin pätkän ko.ohjelmasta, ja siinä morsian huusi kaasolleen, koska tämä ei odottanut autossa, vaan tuli sieltä ulos. Autosta. Siitä saatiin aikaiseks riita, joka jatkui vielä seuraavallakin ajomatkalla. Vain sen takia, että autossa oli kuuma. (Sitte muistin, etten haluu kattoa tätä ohjelmaa, ja vaihdoin kanavaa.)

Ymmärrän, miks tätä ohjelmaa tehdään. Se näyttää mulle, miten paljon parempi ihminen oon. Miten just mä olen oikeassa ja oikeanlainen. Mä en koskaan tekis noin, mä en ikinä käyttäytyis noin, mä olen paljon parempi kuin toi.

En ymmärrä, miks tätä ohjelmaa tehdään. Vahingonilo ja järkytys on ainoat tunteet, joita ainakin mä tästä saan. Mulle telkkari on semmonen kaveri, jonka kanssa jännitetään ja nauretaan ja katsotaan mielettömiä dokumentteja, jotka avaa maailman mulle. Tää ohjelma tekee mulle vaan pahan mielen; tuun niin surulliseksi siitä, että vääränväriset kengät voi tehdä jonkun niin ahdistuneeksi, että se haukkuu kaikki itselleen rakkaat ihmiset. Ja itkee päälle.

Jonkun tavaran takia, yhden päivän takia. Joka on vaan pisara meressä.

Tämän ohjelman sijaan: Häät sulhasen tapaan. Ohjelma, jossa mies suunnittelee häät ja nainen ei saa päättää mistään. Lopuks naiset on hämmästyneitä ja ilosia siitä, miten  hyvin niiden mies tuntee ne ja miten kauniit häät ne saa. Sitte ne on onnellisia yhdessä.

Nuorennusleikkaus/Nuortumiskilpailu
(En löytänyt toimivia nettisivuja, Livin/Nelosen ohjelmia)

Täntyyppisten ohjelmien pointti on se, että ulkonäköönsä tyytymätön nainen esitellään sadalle randomille ohikulkijalle, jotka arvioi naisen iän. Sitte siitä arvioidusta iästä (joka on yleensä huikeesti korkeempi kuin naisen oikea ikä) yritetään poistaa kymmenen vuotta kauneusleikkauksilla ja erilaisilla toimenpiteillä. Nuortumiskilpailussa kaks naista kisaa siitä, kumman iästä saa enemmän vuosia pois, kun toiselle tehdään leikkauksia ja toiselle vaan kaikenlaisia iho- yms. hoitoja, ei leikkauksia.

Mulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihminen käy kauneusleikkauksessa, jos sille on todellinen tarve. Todellisen tarpeen määritelmä on mun kohdalla se, että jokin asia haittaa elämää, esimerkiksi näkemistä, tai jokin kohta kehossa on muuttunut esimerkiks onnettomuuden tai sairauden vuoksi.

Mä en ole varma, miten suhtaudun siihen, että joku haluaa muokata kasvojaan tai rintojaan siksi, että sillä on huono itsetunto tai joku fyysinen ominaisuus ei jostain syystä miellytä omaa silmää. Mä en tiedä, korjaako sisäisiä vaurioita tai epävarmuuksia se, että paikataan se ulkoinen ominaisuus, johon epävarmuus suuntautuu. Loppuisko se koskaan? Keksiskö sitä aina uuden korjauskohteen? Voiko talon perustukset korjata maalaamalla? Mulla ei ole tästä kokemusta, ja siks en sano mitään. (Jos sulla on tästä kokemusta niin kerro ihmeessä, haluaisin tietää miten kävi!)

Mä ymmärrän, miks nuortumisohjelmia tehdään. Niistä ihmiset saa vinkkejä siihen, miten näyttää nuoremmilta, millaisia vaatteita valita ja miten hoitaa ihoa. Niistä ihmiset saa vinkkejä siitä, että vanheneminen ei käy, sitä vastaan täytyy taistella. Ohjelmista opitaan pukeutumaan ja valitsemaan sellainen hiusmalli, joka korostaa omia kasvoja. Ohjelmista opitaan, että pienetkin ongelmat kasvoissa voi nykyään leikata pois, jos huvittaa.

Mä en ymmärrä, miks nuortumisohjelmia tehdään. Lähinnä en ymmärrä sitä, miksi aina pitää leikellä. Miksei se Nuortumiskilpailu-ohjelman toinen metodi riitä, että käydään akupunktioissa ja kuorinnoissa ja hierojalla? Miks täytyy viiltää otsa auki ja kiskoa kasvoja ylemmäs?

Ehkä mä en ymmärrä, koska oon vielä nuori. En oo vielä kokenut vanhenemista enkä sitä, mitä se tekee mun keholle ja kehonkuvalle, miten se muuttaa mua ja miten alan yllättäen näyttää erilaiselta, vaikka sisällä tuntuu samalta. Oon kuullut, että niin käy: mieli tuntuu nuorelta mutta keho onkin yllättäen keski-iässä. Ehkä sit kun oon siellä, ymmärrän.

Tämän ohjelman sijaan: Hurja remontti. Kovia kokeneet perheet saa uuden talon, ja joka jakson lopussa alkaa itkettää se ihmisten onni ja kiitollisuus. :'3