4. tammikuuta 2012

Pitäis varmaan


Joskus musta tuntuu, etten tiedä, kenen elämää oikein elän. Oon tosi onnellinen siitä, että tiiän, mikskä haluun tulla isona ja mitä rakastan tehdä, siis työksi. Usein kuitenki teen tai aion tehä asioita siks, että pitäis.

Jotkut pitäis-jutut on helppoja. Kun mennään kylään, pitäis viedä vaikka kukkia. Pitäis kiittää, kun saa lahjan ja pitäis soittaa takas, jos joku on soittanu. Pitäis palauttaa kirjat ajallaan kirjastoon ja pitäis viedä roskat ja siivota.

Jotkut pitäis-jutut on vaikeita. Pitäis onnistua, pitäis olla onnellinen. Pitäis olla varma. Pitäis osata elää. Pitäis uskaltaa ja osata ja aueta ja sanoo ja alottaa ja tehä.

Joskus mietin, et pitäiskö mun jo haluta lapsia. Pitäiskö saada lapsia? Pitäiskö haluta naimisiin? Joskus mä vähän haluun, joskus en. Miksi? Pitäiskö ostaa asunto? Pitäiskö tehdä jotain, pitäiskö alkaa, osata, opetella, pitäiskö avautuu, tunnustaa?

Musta tuntuu, et kaikki tietää, miten niiden elämän pitäis mennä. Moni on kertonu mulle, mitä ne tarttis lisää. Mitä vielä pitäis olla. Mitä pitäis viel saavuttaa, saada, hallita tai kokea. Joidenkin pitäis tehdä tai saada jotain vuosien ajan, ja jotkut on jo vuosien ajan selittäny, miten ne toivois, että suhteen toinen osapuoli tajuais, mitä sen pitäis tehdä.

Mä en oo ihan varma, mitä mulla viel pitäis olla. Mitä mun viel pitäis olla. Pitäiskö jotai? Pitäiskö mun olla onnellisempi, täydempi?

Mikä asia on niin suuri "pitäis", että sen tavoittelemiseks tekis mitä vaan? Mitä ilman pitäis pystyä elämään, mitä ei?

Pitäiskö mun lakata ajattelemasta tätä nyt?

Mä luulin pienenä, et sit kun tuun aikuiseks, alan meikata. Et se vaan alkaa, koska oon tyttö. No, ei alkanu. En tienny, et se ei ookaan semmonen asia, joka kaikkien pitää aloittaa. Sen voi myös olla aloittamatta. En tienny sitä. Luulin, et meikkaaminen on jotain, mitä vaan pitäis tehdä, sit, kun joku kertoo että koska se alkaa.

Oon pohtinu, että ehkä aika monet asiat on semmosia. Ehkä mitään ei pidä tehdä; ehkä mä voin unohtaa kaikki ne asiat, joita mun mielestä täytyis voida ja pitäis kyetä. Ehkä tää riittää nyt ja mun ei tarttekaan olla varma ja yrittää ja tavotella niin kauheen paljon. Ehkei just nyt pitäis yhtään mitään. Ehkei kenenkään muunkaan pitäis mitään.

Ehkä se, mitä pitäis tehdä, olis rauhoittuminen.

2 kommenttia:

  1. Tunnistan
    Mä oon kattonu kai niin paljon leffoja, että mä ajattelen itteäni hahmona
    Yritän tehä kauniita hetkiä ja toivon että se kaikki selkiytyy joskus
    Mut tuntuu et niin monille on niin selvää keitä ne on

    VastaaPoista
  2. Hei joo toi leffajuttu! Joskus tekee jotain ja sit alkaa selostaa sitä, niinku elämällä ois kertoja. Sit unohtaa et tää on oikee hetki just NYT eikä leffa.

    VastaaPoista