Onko normaalia

“What would happen if you stopped fighting, and gave yourself permission to feel? Not just the good things, but everything?”
― R.J. Anderson

Tein tossa Google-haun sanoilla "onko normaalia". 4 290 000 hittiä. Löysin seuraavia pohdintoja:

Onko normaalia? Oon kohta 18 vuotias ja mun vanhemmat ei päästä mua mihinkään yöksi.. Ne ei tajua sitä et osaan huolehtia asioista...

Onko normaalia että toinen puoli kehosta näyttää paremmalta?

onko normaalia kun 5-6 vuotias kirjoittaa vielä toisinaan nimensä "peilikuvana."

en kehtaa ostaa edes proteiinipatukoita kaupasta enkä laihdutustuotteita, vaikka niitä haluaisin. Onko se normaalia?

Onko normaalia 18v:n käytöstä? Ihmettelimme naapurin kanssa, kun erään toisen naapurin 18v poika oli yksin taloyhtiön leikkipaikalla istumassa hiekassa ja lapioimassa leikkilapiolla hiekkakasaa. Poika kuitenkin opiskelee lukiossa, jonne pääsyyn vaaditaan yli 9:n keskiarvo. Niin, ja molemmat vanhemmatkin on tohtoreita...

Onko normaalia, että 30-vuotias ei ole käynyt kertaakaan ulkomailla?

Oon aiemmin kirjoittanut siitä, miten kukaan ei ole normaali. Kun ihmiseen tutustuu, aina löytyy jotain, isoa tai pientä ihmeellistä. Jotain erottuvaa. Jotain ei-tavanomaista. Aina. Nyt lähestyn asiaa erilaisesta kulmasta.

Koen, että kaikki, mikä ei vahingoita sua tai toista ihmistä, on normaalia.

Mun mielestä "normaaliksi" toiminnaksi voidaan laskea sellaiset teot ja ajatukset, mistä ei ole fyysistä tai henkistä vahinkoa muille tai itselle. Se ei tee kenestäkään epänormaalia, jos ihminen nyt tykkää olla illat kotona vaikka "pitäis bailaa ja juoda koska on nuori". Se, että haluaa katsoa aikuisena ponipiirrettyjä, ei tee kenestäkään epänormaalia. Tatuointi ei tee kenestäkään epänormaalia. Tietokonepelaaminen ei tee kenestäkään epänormaalia.

Tietenkin voidaan kiistellä siitä, miten pitkälle tän vahingonteon tulee ulottua. Onko normaalia ostaa vaatteita, vaikka tietää, että ne valmistettiin lapsityövoimalla? Tietenkin voidaan kinastella siitä, onko "henkistä vahinkoa" esimerkiksi se että oma keho inhottaa. Onko? Miksi se inhottaa, minkä vuoksi? Onko mahdollista mennä sen inhotuksen alkujuurille, sinne, mistä se muuttumisen tarve tulee? Mikä on syy, kenen syy? Oma vai muiden vai jokin vaan, jonkun mystisen normaaliuden vaatimus? Mikä on normaalia?

Onko normaalia, että pelottaa olla yksin kotona? On. Kaikkia pelottaa joskus. Jos ei halua enää olla peloissaan, voi tehdä asialle jotain, keskustella tai hakea apua.
Onko normaalia, jos ei ole 30-vuotiaana käynyt ulkomailla? On. Ei kaikkia vaan kiinnosta matkailu, ei matkaileminen oo pakollista.
Onko normaalia ajatella väkivaltaa? Uskon, että on. Kaikki varmaan joskus ajattelee, että sä oot tosi ärsyttävä voisinpa läimäyttää sua ja hei, mitä jos toi tyyppi työntää mut junan alle ja entä jos toi jätkä on murhaaja.
Onko normaalia olla neitsyt 20-vuotiaana? On.
Entäs 25-vuotiaana? On.

Onko normaalia, että toinen silmä on isompi kuin toinen? On. Ne on sun silmät, ei kenenkään muun. Niiden ei tarvitse olla erilaiset, ne saa olla sellaiset kuin ne on.

Onko normaalia olla kalju nainen? On.

Kun sanoo sanan "normaali", siitä tulee tiettyjä mielikuvia. Ihminen, joka kuuntelee ehkä rokkia tai poppia. Osaa ajaa autolla tai omistaa pyörän. Ostaa kaupasta leipää mutta osaa leipoa pullaa. Katsoo Salkkarit mutta voi jättää ne myös väliin. Tapaa ystäviään. Suora tukka, hillityn värinen. Ei erityisen vaarallinen tyyppi. Terassilla juo pari aina joskus. Käy töissä. Ei erityisen boheemi, ei erityisen mitään. Normaali.

Iltalehdessä oli juttu Facebookista. Ote jutusta:

"Saksalaislehti muistuttaa vertauksellaan siitä, että Facebook-profiilin omistaminen on jo nykyisin merkki normaalisti käyttäytyvästä ja tasapainoisesta ihmisestä, jolla on mitä todennäköisimmin sosiaaliset verkostot kunnossa.

Sen sijaan sosiaalisen median ulkopuolelle jättäytyminen voi kieliä vaarasta ja paljastaa jopa psykopaatin."

Meikä oli tosi pitkään liittymättä Facebookiin, vaikka muut oli jo siellä. Nytkin tunnen ihmisiä, jotka ei vaan halua. Onko ne hulluja psykoja? Ei. Jos onkin, niin tosi hyvin ne sen kyllä salaa.

Uutisissa usein haetaan "normaalia". Kun joku murhaa, kansa ihmettelee, miten se pahis vaikutti niin normaalilta ihmiseltä. Kaikenlaiset kyselypalstat on täynnä hämmentyneitä henkilöitä, jotka pohtii, onko normaalia haluta seksiä tai olla haluamatta seksiä ja haluaako muut ja saanko mä haluta?

Kaikkien pitäis olla normaaleja, mutta uniikkeja. Se tuntuu vaikeelta. Kaikki on erityisiä ja omalaatuisia mutta silti, silti täytyy miettiä, että oonko juuri mä "normaali", onko mun teot "normaaleja", sopiiko mun ajatukset "normaalille ihmiselle".

Pidän edelleen kiinni siitä, ettei normaalia ole olemassa. Kaikki on omiaan, omanlaisiaan. Ei oo kahta samanlaista, on vaan samantapaisia, samantuntuisia.

Joskus harmittomat aikeet johtaa suuriin tragedioihin, ihmisten loukkaantumiseen. Jotkin teot voidaan profiloida sellaisiksi, että esimerkiksi kouluampujat on mieltyneitä niihin. Yksittäinen teko tai asia ei kuitenkaan tee kenestäkään epänormaalia: se, että katsoo väkivaltaelokuvia, ei tee ihmisestä vaarallista väkivallan palvojaa.

Normaaliin voidaan liittää myös oikean ja väärän käsite. Onko oikein olla asian X puolella, uskoa asiaan Y, opettaa lapselle asiaa Z? Voice.fissä oli artikkeli nuorten tyttöjen kauneudenhoidosta. Ote jutusta:

"- Lähes jokainen luokkani tytöistä käy ammattilaisella poistamassa ihokarvansa. Itse huomasin karvoja säärissäni ollessani 7-vuotias, sen jälkeen en mennyt ulos shortseissa ettei kukaan näkisi sääriäni. Nykyisin vahaan sääreni ja voin käyttää mitä vaan. Sileät sääret saavat oloni paremmaksi, 13-vuotias brittityttö Melissa selittää."

Onko tää normaalia? Mieleeni tulee, että ei. Kuka opetti 13-vuotiaat vahaamaan jalkojaan? Miksi? Onko tää jotain uutta normaalia, uuden yhteiskunnan normisettiä? Elääkö nää tytöt loppuelämänsä siinä uskossa, että normaali ihminen on karvaton?

Miten normaaliutta luodaan? Se tuntuu helpolta, voi miten helpolta. On helppoa haavoittaa ikuisiks ajoiksi, kertoa, että sä olet vääränlainen, epänormaali, kaikki sussa ei ole normaalia.

Mitä "normaali" ylipäätään on? Se tuntuu vähän samanlta kuin "kaunis", määritteeltä, joka elää omaa elämäänsä ja muuttuu ja vaihtuu ihmisestä toiseen. Ei, lävistykset ei oo normaaleja, on, lävistykset on ihan normaaleja. Ei oo normaalia tykätä death metallista onpas kyllä on. Ei oo normaalia että on karvainen, eikun on, eikun ei.

Oo siinä nyt sit normaali, kun kaikilla on eri ohjeet.

Kuvalähde, Twitter