28. lokakuuta 2013

Voiko pahalla saavuttaa hyvää

– Länsimainen viihdekulttuuri on täysin perverssi ja väkivaltaan pohjautuva. Suomessakin viihde tuntuu perustuvan ampuma-aseiden jokailtaiseen esittelyyn. Miksi esimerkiksi Yle esittää parhaaseen katseluaikaan lauantaina ihmeellisiä englantilaisia kyliä, joissa ihmiset vuosikymmenestä toiseen murhaavat toisiaan? Miksi tappaminen ja surmaaminen ovat viihdettä?

Mietin yks ilta, mitä kannattaa ihannoida. Millainen ihannointi on hyväksi?

Kannattaako laihuutta ihannoida? En usko, että kannattaa. Pintaa ei kannata ihannoida, jos sisällä on mätää. Ja vaikkei oliskaan, laihuus katoaa; pinta katoaa. Kannattaako katoavia asioita, materiaa ihannoida? Vai sisusta, sielua, ihmisen minuutta? Eikö sekin katoa lopulta?

Ootko kuullut sitä juttua, jossa yhtä nappia painamalla yks ihminen maailmassa kuolee, mutta sä saat miljoonan. Kannattaako nappia painaa?

Ei kannata, ei. Moraalitonta rahan vuoksi painaa. Vai onko?

Kannattaako rahaa ihannoida?

Entä, jos nappia painamalla nälänhätä katoaa maailmasta? Joko kannattaa painaa? Huomattavasti vaikeampi kysymys. Ajattele, miten monta pelastuisi, vain yhden ihmisen hengen hinnalla!

Entä, jos se yks olis parantanut syövän? Kehittänyt ratkaisun nälänhätään joka tapauksessa? Jos se yks on hyvin tärkeä ihminen?

Kannataako pahaa ihannoida? Ei, ei kannata. Entä, jos pahalla saavutetaan hyvää?

Jos tappamalla yhden saa ikuisen maailmanrauhan, kannattaako se silloin? Tappaminen on pahasta, mutta jos maailmanrauha... Voiko pahalla saavuttaa hyvää?

Toimintaleffoissa ongelmat usein ratkeaa sillä, että niitataan pahis. Sit pahaa ei enää ole, kun pahis ja kaikki sen seuraajat on pistetty kylmiksi. On saavutettu tavallaanhyvää, koska paha on poistunut. Voiko  tappamalla saavuttaa hyvää?

Voiko pahalla saavuttaa hyvää?

4 kommenttia:

  1. Entä hyvällä pahaa? Vähän arkisempi esimerkki on kai yleisesti vanhempien rakkaus laskaan kohtaan tai huolenpito. Oletetaan nyt, että vanhemmat rakastavat lastaan: haluavat tälle hyvän ja onnellisen elämän. Oletetaan myös, että vanhemmat eivät ehkä ajattele maailman laajimmiten, vaan heille hyvä elämä tarkoittaa kunnon palkkaa, omakotitaloa, perheen perustamista ja kultaistanoutajaa. Teini-ikäistä hyysätään pysymään poissa pahoilta teiltä, kielletään ja annetaan kotiarestia, ei olla tyytyväisiä siihen kasiin, kun pitäisi olla vähintään ysipuoli todistuksessa. Vanhemmat tarkoittavat hyvää tässä tilanteessa, he yrittävät suojella, taata mahdollisuudet jatko-opiskella hyväpalkkaiseen ammattiin jne, vaan kuinka paljon mielipahaa kaikki se "hyvä" teinille aiheuttaa? Mihin kaikkeen se "hyvä" voi teinin johtaa pahimmillaan? Entä hyvään? Kaiken lisäksi nämä vanhemmat haluavat lapselleen silti vain parasta mitä tietävät ja minkä kykenevät hyväksymään hyväksi elämäksi. Kaikilla niillä kielloilla ynnä muilla teinin kokemilla "kurjuuksilla" on taustalla tässä tapauksess suusta välittämistä, vaan meneekö se teinille läpi vai tuleeko turhautunut olo, että minä en kelpaa, kun kasi on vanhempien mielestä huono numero? Vanhemmat tarkoittavat hyvää, mutta se tarkoitus ei välttämättä päädy perille välityksen kohteelle. Voiko siis hyvällä saada aikaan pahaa? Entä jos elokuvan hyvis antaa pahikselle armonpalan ja sitten tapahtuukin suorastaan kansanmurha ja tuhannet kuolevat? Kuka rakastaa hyvistä enää silloin? Kuka ymmärtää hänen periaatettaan olla tappamatta tai tuomitsematta muita kuolemaan silloin? Onko siis lähtökohta vai lopputulos tärkeämpi? Kumpi on pahempi hyvä ja hyvempi paha: ähtökohtanaon aiheuttaa hyvää, mutta kaikki hävisivät vai lähtökohtana aiheuttaa pahaa, mutta kaikki voittivat?

    Vapaasti muistellen Oshon teoksessa rohkeus tai luovuus sanottiin, että se mikä on oikein nyt, ei ehkä ole oikein hetken päästä.

    Jännää on elämä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Kiitos pitkästä kommentista. :3

      Oon saanut seurata vierestä tollasta vähintäänysionsaatava-tilannetta. Koska kaikki ei oo hyviä koulussa samalla tavalla, mun kokemuksen mukaan tästä aiheutui vain jäätävää stressiä ja edelleen tässäkin päivässä jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta.

      Voi myös pohtia sitä, onko hyvän (vaikka tasaisen ja hyvän elämäntyylin) pakottaminen toiselle sittenkään hyvää.

      Poista
    2. Se on erittäin tärkeää pohtia onko se omalla kohdalla hyvä sitten hyvä enää toisen kohdalla. Ehkä kantapääopisto on välillä hyvä juttu myös ;) Ja itsekin olen seurannut ysiäpakkotulla-tilannetta, mutta eivät kaikki ajattele samalla tavalla kanssani, kanssasi tai edes niin, että jokainen saa valita oman polkunsa ja heidän valintansa eivät välttämättä meitä miellytä, mutta saattavat tuoda onnen kulkijalleen. Minusta on silti ihanaa ja arvostettavaa, että vanhemmat välittävät, tai siis se perimmäinen ajatus: he haluavat hyvää. Kyllä minäkin haluan/toivon (kumpi lie oikeampi ilmaisu) hyvää muille pallon tallaajille: toivon että ihmiset välittäisivät toisistaan ja eläisivät niin, että voisivat sanoa hyvällä mielellä ja omallatunnolla: "näin mä tahdon elää."

      Se vain on ikävä juttu, etteivät kaikki kykene näkemään "valitsemiamme polkuja" hyvinä, vaan yrittävät kertoa mikä olisi parempi ja tässä vanhemmuusesimerkissä eivät vanhemmat esimerkiksi ole ihmisinä käyneet läpi edes ajatustakaan siitä, että onko hyvän pakottaminen sittenkään hyvää, kuten itse ilmaisit, tai onko muunlaista hyvää kuin heidän hyvänsä. EIhän se aina olekaan ja joillekin voi olla. Voi kun se aina osuisikin oikeaan, että ne ketkä tarvitsevat sitä saisivat.

      Ja en kiellä etteikö riittämättömyyden tunne ole kurjaa. Osa pääsee yli, osa selviää, osa oppii, osa ei kestä, mutta se ei tarkoita, etten toivo kaikkien kohdalla käyvän asian kanssa hyvin. Osa jää syyttämään vanhempia, osa myöhemmin huomaa, etteivät he pahaa tarkoittaneet ja antavat anteeksi, osa vain hyväksyy tilanteen ja toivottavasti lopulta itsensä riittävänä taikka riittämättömänä (ja ehkä juuri riittämättömäksi hyväksyminen tekee riittävän) ilman syytöksiä ja anteeksipyytelyjä-anteluja.

      Mahdollisesti eksyin aiheesta :D mutta eipä se niin paljoa haittaa, sillä ajatuksia kuitenkin. Onhan se hyvän toivominen ja tahtominen muille eri asia, kuin pakottaminen. Osa tarvitsee vähän potkua takapuolelle, jotta nousevat jaloilleen menneisyyden pimeistä hetkistä ja osa kaipaa vain tukipilaria, josta voi ottaa kiinni, kun omat jalat ei kanna ja varmasti on monia muitakin versioita ja vaihtoehtoja. Niin moni asia voi olla oikein ja moni voi olla väärin, juurikin voi. :)

      Sori oon tämmönen romaaneiden kirjoittelija.

      Poista
    3. Heipo! Ei haittaa romaanit, kiva oli lukea.

      Mun mielestä olis tärkeää just ymmärtää tuo, ettei ihmiset välttis tarkoita pahaa. Ne ei vaan aina osaa tai halua ajatella asioita toisen näkökulmasta. Tietty siinä voi sit tulla olo, että miks mun täytyy ymmärtää noita eihän nekään ymmärrä mua. Mutta jos kykenee tajuamaan sen, ettei äiti tai isi tarkoita pahaa JA että ne nyt vaan on semmoisia kuin ne on, se on vapauttavaa.

      Poista