Oon tässä viime aikoina miettiny sitä, mitä kaikkea toiselta ihmiseltä pitää sietää. Enkä meinaa semmoista saako-suuttua-naapurin-musansoitosta, vaan siitä, mihin on oikeus reagoida. Ja miten.
Meitä on täällä hurjan paljon. Naapureina, lähekkäin, vierekkäin. Ihan toisessa kiinni. Ruuhkajunassa hengittämässä niskaan.
Tässä kädellisten, ja vähän muidenkin, reviirejä.
Jokaisella gorillalaumalla on oma reviirinsä, jossa se liikkuu ja josta se etsii ravintonsa. Reviirin koko vaihtelee lauman koon mukaan ja saattaa olla mitä vain välillä neljä ja viisikymmentä neliökilometriä.
Wikipedia.
Orangutan, Pongo pygmaeus, Pongo abelii. Territory of males (500 - 4000 ha) usually larger than territory of females (64 - 900 ha).
San Diego Zoo.
Males defend the pride's territory, which may include some 100 square miles (259 square kilometers) of grasslands, scrub, or open woodlands.
National Geographic.
Bornean orangutan are more solitary than their Sumatran relatives. Two or three orangutans with overlapping territories may interact, but only for short periods of time.[17] Although orangutans are not territorial, adult males will display threatening behaviors upon meeting other males, and only socialize with females to mate.
Wikipedia.
Eläin tarvitsee kokonaisen metsän ja tästä mun sohvalta on naapurin puolelle ehkä neljä metriä.
Sitä alkaa pohtia, miten paljon sun ja mun pitää sietää. Antaa tilaa. Olla reagoimatta. Joustaa.
Paikalle saapui myös Raijan vanhoja koulukavereita vuosien takaa. Kun he halasivat Raijaa, tarttui Jukka vaimonsa kurkkuun kiinni ja painoi tämän pään veden alle tämän sisarusten ja vanhempien silmien alla. Raijan isä tuli paikalle ja kävi Jukkaan kiinni. Sen jälkeen tapauksesta ei puhuttu.
Honkaistentien päiväkodin pihassa sijaitsevan kiipeilytelineen turvakaaret oli irrotettu. Turvakaaret oli asetettu takaisin paikoilleen ilman pultteja. Kyseessä on korkea, 3–6-vuotiaille lapsille tarkoitettu kiipeilyteline.
– Turvakaaret näyttivät siltä, että ne olisivat olleet kiinni. Onneksi henkilökunta huomasi asian rutiinitarkastuksen yhteydessä. Kaaret kiinnitetään pulteilla, joten niitä ei saa irrotettua ihan hetkessä, Kivikorpi sanoo.
Poliisi laski myöhemmin valvontakameralta 52 potkua, joista 29 oli polkaisutyylisiä ylhäältä alaspäin suunnattua potkua. Päätä polkaistiin 17 kertaa.
Teko jatkui videon mukaan seitsemän minuuttia.
"Kun tuntematon häiritsee tai kopeloi tyttöä julkisella paikalla, meidän käsketään ottaa se kohteliaisuutena."
"Tytöt kasvavat tietämään, että on turvallisempaa antaa väärä puhelinnumero kuin torjua pojan ehdotus."
"'Minulla on poikaystävä' on helpoin tapa saada mies jättämään meidät rauhaan. Koska hän kunnioittaa toista miestä enemmän kuin meitä."
Hirveesti lukee siitä, miten asiat menee ihan överiks. Pikkujutuista tulee naurettavan isoja, järjettömän isoja. Anna tupakka ai ei oo puukko mahaan
Sit myöhemmin ei osata sanoa, mikä tuli. Joo vähän överiks meni
Ehkä jonkun pitää jälleen kuolla siihen, että ilmeisesti parempien perheiden lapset hakkaavat yhden, hieman erilaisen lapsen päätä asfalttiin niin kauan, että henki lähtee. Koulun henkilökunnan siunauksella.
Suomalaiselle kulttuurille on hyvin ominaista, että mielenkiintoista tapahtumaa kyllä tuijotetaan silmät pyöreinä. Rohkeimmat saattavat jopa napata tapahtuneesta kuvan Facebookiin tai Twitteriin. Kynnys väliin tulemiseen, asioihin puuttumiseen tai auttamiseen näyttää kuitenkin olevan todella suuri, vaikka siihen olisikin oikeasti tarvetta.
Julkisella paikalla ihmisten kynnys tarjota apua nousee, jos ympärillä on runsaasti muitakin ihmisiä. Kaikki arvelevat, että joku toinen auttaa. Muiden ihmisten välinpitämättömyydestä päätellään virheellisesti, että tilanne ei ole vakava.
Mihin on oikeus?
Ruumiilliseen koskemattomuuteen. Sananvapauteen, tasa-arvoon. Koulutukseen.
Onko oikeus mäkättää junassa, kun toinen vahingossa tönäisee ja heti pahoittelee vilpittömästi? Mun mielestä ei. Joo saa olla paha mieli ja saa loukkaantua, muttei se mun mielestä oikeuta käymään muiden päälke sanoilla. (Näin ton tilanteen muuten pari viikkoa sitten, "Anteeksi, valitan" "NO NIIN MINÄKIN VALITAN VALITAN TODELLA TUHIN PYH PAH")
Koska meitä on täällä helvetisti, ja jokainen tuntuu odottavan hyvää kohtelua ja kohteliaisuutta muilta, mun mielestä kohteliaisuutta ja sietokykyä täytyy jokaisen harjoittaa myös itse. Sitä, miten negatiivisetkin tunteet voi sanoa rakentavasti, sitä, miten palaute annetaan, sitä, miten aggressio hillitään.
Moni valittaa, kun ruuhkassa ei saa paikkaa. Sit joka päivä tyypit istuu uunissa kassi penkillä ja katsoo tiukasti ulos ikkunasta, ei ei en minä huomaa että on ruuhka la la la la
Jokainen vaatii muilta käytöstapoja, mutta kun metro pysähtyy asemalle, sisällä olevien ei anneta tulla ulos ensin. Olispa maailma vähän kivempi paikka se olis ihanaa HEI ÄKKII MINÄ EKA TIETÄ
Samat tyypit toivoo että maailma ois siisti eikä vie mäkkärin juomakippoa roskiin, no ei metro ole luontoa tännehän tulee SIIVOOJA niillekin pitää olla jotain TEKEMISTÄ
It's more of a sign that we've become so desensitized. We expect school shootings to happen. After Sandy Hook, hearing about shootings and their fatalities is now a matter of measuring it against the grisly murder of twenty 6-year-olds and their teachers. "At least this one wasn't as bad as Newtown."That shouldn't be our standard. We shouldn't be used to it.
Kollektiivinen syyllistäminen on äärimmäisen paskaa oman moraalisen kilven kiillottamista, josta ei ole tai tule koskaan olemaan mitään hyötyä yhtään kenenkään kannalta. Se on laasaslaisuutta parhaillaan Kollektiivinen syyllistäminen siirtää yksilön vastuun jollekin epämääräiselle entiteetille nimeltään "raiskauskulttuuri" ja siten oikeuttaa väkivaltaa, koska eihän vika ole väkivallan käyttäjän, vaan yhteiskunnan! Yhteiskunnan narratiivien, tarinoiden ja sen sellaisten vika, että ammuskellaan ja raiskataan, koska eiväthän ne miehet nyt muuten voi olla ongelmallisia sekopäitä!
Kolmanneksi kyläoikeus ei mieti, miten se tehokkaimmin tuottaisi syylliselle saman kivun, mistä uhrin omaiset tällä hetkellä kärsivät. Päinvastoin kyläoikeus on kiinnostunut siitä, miten asiat voisi korjata. Kyläoikeudelle tärkeintä on uhrin omaisten ahdinko. Se kysyy, mitä uhrin omaiset tarvitsevat, ja neuvottelee syyllisen suvun kanssa kompensaatiosta. Kompensaatio voi olla rahaa, sikoja, maataloustuotteita tai työtä. Se määrätään niin suureksi, että se tulee syyllisen suvulle huomattava taakka.
Koen, että oman arkitoiminnan vaikutuksia koko maailmaan, naapuriin, työhyvinvointiin, kaupungin budjettiin ja muiden hyvinvointiin aliarvioidaan rankasti. Sitä oottaa kiltteyttä ja hyvää palvelua, koska minä ansaitsen minulle kuuluu, ja sit laitetaan laukku penkille, no ei täällä nyt niin ruuhka ole
Entä, jos kaikella, mitä sä teet, on vaikutusta? Mitä sit tekisit, jos ois? Oottaisitko ees kassajonossa asiallisesti, avaisitko ees mulle oven, antaisitko paikan mummolle, tarkistaisitko penkillä makaavan pulssin?
Mitä sä ansaitset? Entä muut: mitä ne ansaitsee sulta?
Mitä, jos se on totta?
Kolmanneksi tulee tärkein asia: Kokonaisvaltainen ajattelu saa meidät ymmärtämään, että olemme kaikki yhtä. Olemme kaikki yhtä riippumatta niistä pinnallisista eroista, joilla toisemme erottelemme ja lokeroimme. Tämä ajatus vapauttaa meidät eripurasta ja pelosta, joka kumpuaa muiden näennäisestä ja oletetusta erilaisuudesta. Peloista vapautuminen saa meidät puolestaan aina elämään täydempää elämää.
Vakaalla maalla: Miten päästä irti peloista ja lisätä hyvinvointia? by JANI WAHLMAN
***
Toim.huom. Vähän naurattaa, että eka tällä sivulla on otsikko, etten mä sua kannattele, ja sitten toinen, jossa pitää sietää.
Ehkä kumpaakin.
***
Toim.huom. Vähän naurattaa, että eka tällä sivulla on otsikko, etten mä sua kannattele, ja sitten toinen, jossa pitää sietää.
Ehkä kumpaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti