Kaikki menettää merkityksensä

Musta tuntuu, että oon jonkinlaisessa ikä- tai muussa kriisissä. Tää on melko jännittävää, koska aina sitä aattelee, että höhöhö noi muut vaan saa kriisejä mutta MINÄ tiedän mitä haluan, ja haha, tässä nyt ollaan.

Ei ole pakko olla onnellinen. Länsimaissa nykyään vallalla oleva onnellisuusfiksaatio itse asiassa tekee onnettomien elämästä kahta kauheampaa, kun he kokevat että he eivät täytä kulttuurimme asettamia normeja.

YLE Oppiminen: Onnellisuus syntyy hyvän tekemisen sivutuotteena

Tuntuu, että monet asiat on menettämässä merkitystään mulle. Sellaiset asiat, joita oon aiemmin aatellut syystä jota en oikein osaa sanoa, ei enää tunnu niin tärkeiltä.

En esimerkiks mennyt kampaajalle, vaan leikkasin tukkani itse. Mietin hetken sitä, että mitä jos tulee kauhee mitä ne sitten sanoo, ja sit vaan ajattelin

meh

ketkä ne? Mitä ne sanoo? Miks ne sanois mitään?

Miks välittäisin?

Laskin (kovasti ainakin yritin) taloutemme tavaramäärän. Kyllä, minulla on aikaa ja KYLLÄ, rakastan listoja! Laskujeni mukaan koko kotimme tavarat 31.1.2015 2387 kpl.

Raakarakkautta.blogspot.fi: Taloutemme kaikki tavarat

The cult of celebrity, how our bodies look, what types of clothes we wear etc. All of this pointless self-promotion has become so much more important than the true essence of who we are and whether we are living in harmony with ourselves.

5 Things That Prove We Live in an Upside Down World - THE MIND UNLEASHED

Samalla tavalla tavarat on lakanneet olemasta tärkeitä. Oon laittanut menemään esimerkiks noin 50 levyä, joita oon keräillyt teini-ikäisestä lähtien, koska levyjä nyt ostetaan ja ne kertoo, kuka oon.

Tai olin. Kuka olin.

Katselin mun levyjä ja tuntui, että ne on vaan esineitä. Tavaroita. Olihan niitä hieno kuunnella ja muistan selkeitä hetkiä joistain levyistä, ajalta, kun vielä oli kannettava CD-soitin. Mut sit tuli taas se olo.

Meh.

En minä oo nämä tavarat eikä nämä tavarat tee mua. Miksi mä tarvitsen näitä tavaroita? Mitä ne antaa?

Mulla ei edes ole erillistä CD-soitinta tässä asunnossa, koska kierrätin sen sukulaisen hoiviin, missä se on ahkerassa käytössä. Niin että miks säilön näitä asioita, joiden tärkein voima, muistot, on kuitenkin mun päässä, ei siinä tavarassa? Mitä pelkään?

1. Ajatuksesi harhailevat enemmän muistoissa kuin nykyhetkessä.

2. Tilanne aiheuttaa enemmän kipua kuin iloa.

3. Odotat, toivot ja anot, että ihminen, paikka tai tilanne muuttuisi.

Hidastaelamaa.fi: 20 merkkiä siitä, että on päästettävä irti ja jatkettava eteenpäin

Tuntuu siltä, että kaipaan Jotain. Mulle tulee tää olo usein keväisin eikä se ahdista mua kovin paljon. Tuntuu energiseltä. Siltä, että saan vielä isoja ja kivoja asioita, kun vaan uskallan.

Menin passikuvaan. Kuvaaja kerto, että istu tuohon ja tossa on peili. Ajattelin, meh. Mitä väliä. Passilla pääsee paikkoihin, joita ei vois ees uneksia, ketä kiinnostaa onko naamassa näppy vai ei.

Otettiin kaks kuvaa. Sain vilkaista kuvan, ja se oli mun näköinen. Ajattelin, meh; naama on naama ja se on tossa ja ihan sama. Miks välittäisin?

 Käyttäjän Natural Health Warriors FB-kuva

Oon yleensä kova huolehtimaan ja ahdistumaan, ja tuntuu aika hyvältä ymmärtää, ettei tavaroilla oikeestaan oo mitään merkitystä. Osa tavaroista tuntuu isommilta kuin muut: valokuvat ja päiväkirjat tuntuu isoilta jutuilta, sellaisilta, joita en haluais kadottaa. Mutta kaikenlaiset asiat, kirjat, kipot, lautaset, levyt, paidat, ne tuntuu vaan asioita. Ei enää Asioilta, sellaisilta, jotka olis elämää.

Ei ne oo.

Maailma tuntuu aika isolta ja avoimelta. Sellaiselta, että on paljon asioita, joita haluan vielä tehdä, ja paljon asioita, joita en enää halua. En halua enää säilöä asioita siks, että täytyy. En halua keräillä asioita, koska asioita nyt vaan on keräiltävä.

Haluan jännittäviä kokemuksia ja hetkiä, oivalluksia. Haluan nähdä ja kokea. Tuntuu, että jotakin isoa on odottamassa mua ja ehkä läden kohta etsimään sitä.

Mutten kaupasta. Haluan asioita, joita ei saa kaupasta.