Feissarimokissa on myös hauskoja juttuja. Musta on hauska katsoa esim. kuvia ruoista, jotka meni pieleen, koska tunnistan niistä itseni. Yleensä joka kerta, kun tolle sivustolle menee, löytyy ainakin kaksi postausta, joiden pointti tuntuu olevan joko öhöhöhö tyhmä huora, tai öhöhöhö kato kun idiootit riitelee.
Internet on tila, jossa ihmispsyyke temmeltää ikään kuin ilman superegon valvontaa. --- Monikaan ei haukkaa happea, hae tietoa, lue alkuperäistä kommenttia ja mieti vielä kerran uudestaan, vaan suoltaa samantien ulospäin ensimmäisenä mieleen tulevat "fiilikset".
Angloamerikkalainen huumori kohdistuu vahvoihin, meillä se kohdistuu heikkoihin. Koska haluamme maailmalta ennustettavuutta, emme voi sietää siitä, että ihminen tekee väärässä asemassa vääriä asioita. Se oli hyödyllinen ominaisuus pienessä yhteisössä, mutta kaupungistuneessa maailmassa turha häkki.
Öhöhöhö idiootit riitelee vois tietty olla hauska genre. Mua ei vaan henkilökohtaisesti naurata, kun henkilö A myy jotain nappia kirpparilla, henkilö B vittuilee, C kutsuu A:ta huoraksi ja D tulee siihen nauramaan, miten hauskaa ja huvittavaa on, että B on idiootti.
Onhan se nyt niin kauheen hauskaa kun kahdeksan ihmistä vittuilee toisilleen ja laittaa hymiöitä perään ihan vaan keventääkseen tunnelmaa.
Löisin vaikka vetoa, että jos näiltä tyypeiltä kysyttäis, saako teidän lapsia kiusata internetissä tai onko nettikiusaaminen väärin, kaikki olis että tottakai se on väärin ei sellaista saa sallia. Sit samalla itte kirjoittelee että NO ET OO TAINNU SAADA VAI
Tuulitunneli näytti aiheuttavan katsojissa paljon raivoa. Erityisen raivoissaan oltiin siitä, että juuri näille henkilöille on annettu aikaa julkisuudessa. Ikään kuin julkisuus olisi rahaan verrattavaa valuuttaa, joka täytyy ansaita. Jos todella olisimme tässä johdonmukaisia, televisiossa ei näytettäisi muuta kuin lasten sydänleikkauksia tekeviä kirurgeja ja Ebola-lääkkeitä kehitteleviä neroja. Mutta se vasta katastrofi olisi, sillä emme halua nähdä loputtomasti itseämme parempia ihmisiä.
Tuomas Enbuske: Tuulitunneli on tärkeä ohjelma
On vaikeeta elää, kuten opettaa. Usein läpällä mäkin sanon, että no elä tee kuten mä teen, vaan kuten mä sanon. Nyt tulee vuosisadan paljastus: sori vaan muttei se toimi niin. Jos koko muu maailma on vittuilematta netissä, mutta teitsi huutaa siellä edelleen että ehhehe oot penispää, niin netissä on kiusaamista. Jos kaikki muut on nätisti mutta sinä vaan KERROT ASIAT KUTEN NE ON, niin joku aukoo päätä netissä. Sinä.
En aio ees kirjoittaa tähän, että kuulkaa nyt aikuiset ihmiset, koska tää koskee teitä kaikkia. Myös sinua, joka oot 14 ja on niin kamalan hauskaa haukkua öhöhöhö kato tyhmä huora. Onhan se ihan kamalan kivaa kiusata ja satuttaa, ja sit haukkua ja uhata että SAUNAN TAKANA NÄHDÄÄN jos joku tulee väliin.
Kuten minä nyt.
Lopettakaa toi helvetin pelleily.
Viimeisimmän kipinän tälle kirjoitukselle sain luettuani entisen aitajuoksijan Arto Bryggaren Facebookissa julkaiseman avoimen kirjeen aitajuoksija Noora Toivolle. Kirjeessä hän lyttää Toivon unelman olympialaisista ja maailmanmestaruuskisoista. ”Onnea urheilu-urallesi. Et tule pääsemään olympiakisoihin tai MM-kisoihin 400 metrin aidoissa tai sileällä”, Bryggare muun muassa kirjoittaa.
Arto, miksi?
En voi ymmärtää, miten ihminen voi luulla itsestään niin paljon, että menee tuomitsemaan toisen unelmat ja haaveet. Tai vaikka omassa pienessä mielessään niin tekisikin, miksi ne maahan polkevat sanat täytyy sanoa ääneen tai laittaa mustalla valkoiselle?
Nyt on hyvä teksti.
pic.twitter.com/kZQMRFNrvg
— Ande
Virtanen (@AndeVirtanen) 12. maaliskuuta
2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti