Musta ei koskaan enää tulee normaalia

Oon ehkä joskus sanonut, että hätäännyn helposti. Jos en oo, tässä se tulee: hätäännyn helposti.

Vaikka kaikki oli päällisin puolin kunnossa, eikä perheellä ollut riitaa, iski Minnaan kriisi. 

MTV Viihde: Minna Haapkylä Me Naisille: Oli yllätys rakastua naiseen

Jos flunssa jatkuu kauan, alan ajatella, ettei se ehkä mee ohi koskaan. Jos mulla on ahdistava olo, kuten joskus on, alan pelätä, ettei se mee koskaan pois. Musta ei koskaan enää tulee normaalia ja tervettä ja onnellista oon ikuisesti jumissa tässä ahdistuksessa

joka on muuten aina mennyt ohi

Mutta miksi hän ei lähde? Koska tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas.

Kysyin häneltä kerran, pelkäätkö kuolemaa. ”Ei, en todellakaan”, hän vastasi.

Entä pelkäätkö tehdä vuokrasopimuksen omaan kotiin?

”Pelkään.”

Tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas Anna von Hertzen 

Oon opetellut itsenrauhoittelukeinoja. Paras keino ehdottomasti on tehdä jotain. Jos jää kotiin pyörimään ajatustensa kanssa, ne alkaa muhia ja kasvaa ja kasvaa ja kasvaa ja kohta koko maailma vihaa mua ja oon varmaan mokannut myös töissä ja joku kamala asia tapahtuu ihan pian

Jos on paha, ahdistunut olo, meen ulos. Ei tarvitse tehdä mitään erityistä. Meen vaikka raitiovaunuun ja ajelen sillä, meen kauppakeskukseen katselemaan kun ihmiset hyörii. Hyörinän näkeminen rauhoittaa: siitä huomaa, että hommat jatkuu ja ihmisten elämä on edelleen käynnissä, enkä oo yksin.

Jos on yö, avaan ikkunan. Silloin kuulen maailman äänet ja sen, etten oo yksin missään kuplassa eikä maailma oo kaatunut tai pysähtynyt.

Oon opetellut rauhoittavaa puhetta. Sitä voi kuvitella sillain, että mun sisällä ois kaks ihmistä: aikuis-minä ja lapsi-minä. Lapsi-minä on se, jota pelottaa ja jännittää. Aikuis-minä voi sanoa siihen, että kaikki järjestyy kaikki on ihan ok kaikki menee ohi.

Kysyn usein itseltäni, onko jokin OIKEASTI huonosti. Se, että tuntuu huonolta ja ahdistaa, on ihan okei. Yleensä kuitenkin aivojen tosella puoliskolla ymmärrän, ettei mulla oo kamalaa hätää, että asiat vaan paisuu mun mielessä talon kokoisiksi ja siksi tuntuu pahalta.

Kun nää hommat ei auta (ja usein ei), kysyn joltain muulta. Oon tehnyt sitä epävarmana ja oon tehnyt sitä ahdistuneena. Valitsen ihmisen, joka tietää, että mä en kaipaa oikeastaan mitään muuta kuin sitä, että joku on mun kanssa samaa mieltä ja rauhoittelee: meneehän tää ohi, menee. Enhän oo paha ihminen, et. Kaikkihan menee hyvin eikö mee, no menee.

Tuntuu hyvältä, kun joku on läsnä.

Did you do your best? Yes Did you have fun? Yes Is your whole life based on this? No And that is how you discuss losing a game to a child
— Envy Da Tropic (@envydatropic) 1. marraskuuta 2014