Miten nuo voi elää noin

Yks päivä olin kaupungilla ja kävelin viinibaarin ohi. Se oli hieno baari ja kaunis, ja ikkunasta näkyi kaks naista valkoviinilasit edessään, istumassa pöydän ääressä.

Katsoin ikkunasta ehkä 3 sekuntia. Siinä ajassa toinen naisista ehti painaa pään käteen ja alkaa itkeä huuli väpättäen.

Mietin sitä. Kaunis baari, kalliit viinit. Kauniit naiset, eivät ulkoisesti näyttäneet onnettomilta tai surkeilta. Ja silti joku itki. Miksi?

Joskus näkee vahingossa sisään toisen elämään.

Olin junassa yks päivä ja siellä oli pariskunta. Ne oli molemmat niin sekaisin, etten tajua, miten ne edes oli vielä tajuissaan. Tiedätteks, semmosessa tilassa, ettei silmät ees pysy auki ja puhe sammaltaa.

Katsoin yhtä naista, joka katsoi tätä paria. Nainen itse näytti tavalliselta työmatkalaiselta. Sen kulmat meni pienesti kurttuun ja tuntui, että sen teki pahaa. Ehkä se ajatteli, että "miten nuo voi elää noin" tai "voi kamala., Tai ehkä se ajatteli jotain ihan muuta.

Joskus näkee vahingossa sisään toisen elämään ja sit on vaan iloinen, ettei niiden elämä ole sun elämä.

Yks päivä olin ulkona ja pappa ja mummi tuli vastaan. Ne näytti ehkä satavuotiailta ja piti toisiaan kädestä. Se tuntui musta kivalta.

Eilen olin jo emnny nukkumaan, kun joku käveli mun ulko-oven ohi käytävässä ja huus jollekin toiselle että JA VALEHTELET MULLE!!! Sitten ne meni ohi ja oli taas hiljaista.

Olin kerran ostamassa sarjakuvia, kun divariin tuli niin humalassa oleva mies ettei oo tosikaan. Hän halusi kaksi kirjaa ikkunasta, tai kolmekin, ehkä. Ne oli saatava, ne oli Bukowskia.

Kauppias ei käskenyt juoppoa ulos. Hän meni ottamaan kirjat ikkunasta ja kysyi, tämäkö. Juopotkin tykkää Bukowskista.

Joskus näkee vahingossa sisään toisen elämään.