Entä, jos mun läheinen kuolee. Entä, jos tulee syöpä. Entä, jos rahat loppuu. Entä, jos joudun ulosottoon. Mitä, jos saan potkut!
Entä jos
Seuraan semmosta blogia ko Things we forget. Siellä oli yks päivä postaus otsikolla "1134: Be gentle with yourself. You're doing the best you can".
Nii. Mä teen parhaani ja säkin teet ja entä jos kaikki meneekin putkeen?
Eikö tämä jos mikä olisi ’ajanhukkaa’ – ryhtyä parisuhteeseen, jossa ei alunperinkään näe jatkuvuutta – vain todistaakseen muille, että minäkin voin asettua; minäkin sain miehen; minäkin etenen elämässä. Mieluummin epäonnistun etsiessäni Sitä Jotain Muuta kuin ’onnistun’ saavuttamalla punaisen talon ja perunamaan.
Entä, jos mä en kuole nuorena? Entä, jos mun elämä menee melko ongelmattomasti tästä eteenpäin? Entä, jos mitään suurta tuhoa ja katastrofia ei ookaan kulman takana?
Mitä, jos selviän vastoinkäymisistä hyvin ja vahvana? Mitä, jos en murru?
Entä jos saankin elää onnellisena? Entä jos joka päivä onkin täynnä onnea? Mitä jos oonkin onnellinen?
Mitä, jos saan sen, mistä haaveilen?
Se se vasta pelottavaa on: silloinhan voi menettää. Kaiken. Ihanan elämän ja hyvän olon. Jos saa sen, mitä halusikin, ottaa kamalan riskin.
Mitä, jos se riski kannattaa? Mitä, jos saan sen, mistä haaveilen?
Me Naiset: Facebook ja blogit herättävät kateutta – naiset paljastavat miksi by ESSI MYLLYOJA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti