Kiitos äänistäsi, naapuri

Kuuntelen tässä urkujen soitantaa. Mulla ei ole urkuja.

Naapurilla on.

Mä pidän siitä, että naapurista kuuluu ääniä. Se rauhoittaa mua. Lapsena mummolassa oli niin hiljaista, että tuntui kuin pää räjähtäis siitä miten korvat soi. Siellä oltiin korvessa, eikä ohi mennyt autoja öisin. Koskaan.

Mä pidän siitä, että yläkerrassa vähän kolisee. Pidän siitä, jos vähän musiikkia kuuluu seinän läpi. Myös juhlien äänet on kivoja.

Huuto ei ole. Eikä riitely. Niitä oon kuullut aika harvoin.

Yhdessä asunnossa kuuli naapurin seinäkellon. Ja pesukoneen. Whrr whrr whrr.

Täällä kuuluu usein monotonista musiikkia. Mietin, mitä ne kuuntelee, vai opetteleeko ne soittamaan, samaa riffiä uusiks uusiks uusiks uusiks.

Pihassa joskus lapset kirkuu. On se törkeää kun ei kotonaan saa olla rauhassa, on ilon ympäröimänä

Se oli sarkasmia

Pakolaiskeskustelussa näin yks päivä mielipiteen, se meni jotenkin näin: Ottaisitko SINÄ 300 tuntematonta naapuriisi? Öö, ottaisin, sitä kutsutaan kaupunkiasumiseksi.

Niimpä.

Mä tervehdin tahallani kaikkia ja vilkuttelen niille. Hississä yritän sanoa ees että NO MIHIN KERROKSEEN LAITETAAN. Nää on munkin ihmisiä.

Oltiin tulossa saunasta, niin ilmoitustaululla oli lappu. Iso, vaaleanpunainen. Hatarat tikkukirjaimet. MEILLÄ ON MUISTOTILAISUUS ANTEEKSI JOS TULEE METELIÄ.

Ilmeisesti elämä on sellaista, että muistotilaisuus voi olla häiriö. On se kamalaa kun elämä jatkuu ja eletään ja ollaan ja muistellaan, olisitte hiljaa saatana

Kiitos äänistäsi, naapuri. Kiitos, ettei öisin tarvi olla yksin täällä. Tiedän, että viiden metrin päässä on Joku. Jolla on urut.

Se on myös hyvä soittamaan.

Yks ilta tulin kotiin. Oli jo pimeää. Katsoin taloani ja näin naapurin olohuoneen seinästä suikaleen.

Sillä on sama tapetti kuin mulla. Se nauratti. Me ollaan ehkä vähän samanlaisia, ainakin tapettien suhteen.

Ajattelin viedä tästä ilmoitustaululle lapun. Siihen tapettiin kirjoitetun. Hei, hieno tapetti sulla, tee: samanlaisen omistaja.

Se vois olla kivaa.