Analysoin harvoin vaan yhtä tekstiä. Nyt kuitenkin tuli semmonen vastaan, Vau.fin Lapsettomien elämä on tylsää – he eivät vain tajua sitä. Sain paljon ajatuksia, mikä on hyvän tekstin merkki. Se, onko sisältö hyvää, siitä voi aina keskustella.
Mutta katsotaan.
Täähän on oikeastaan provo. Otsikosta näkee, koska mullekin tuli ensimmäisenä mieleen "mitäääää", kun näin otsikon. Jos ei olis tahtonut voimakasta reaktiota, otsikko ois ollut vaikkapa "lapsi parantaa elämää monin tavoin" tai "näin elämäsi muuttuu lapsen saamisen jälkeen". Mutta otsikko on vahva. Klikkasin.
Koen tekstin erikoiseksi. Sellaiseksi, mitä en yleensä elämässä kohtaa: sellaiseksi, että ihminen väittää, ettei elämää ole ennen lasta. Koen sitä aika harvoin, mutta tästä jutusta tuli sellainen viba.
"Mitä ovat nämä vapaudet, jotka lapsettomat pelkäävät menettävänsä? Elokuvia, burgereita ja seksiä." Juu. Itsehän en esimerkiksi tahdo matkustaa vaikka kahta viikkoa putkeen. Ja entä sitten, jos haluan vaikka katsoa kuus leffaa putkeen kotona? Mistä joku muu tietää, että se on paskaa ja huonoa? Esim. musta on jepa, jos hankkii lapsia ja sitten viettää niiden kanssa aikaa ja on kivaa. Mutta jos en halua lapsia ja haluan viettää aikaa itsekseni, saan niin myös tehdä. Aikuisena kato saa.
Seuraava maininta juhlista kummastuttaa. Kirjoittaja sanoo, että aikuiset on tylsiä vieraita. "Jos bilevieraat eivät tunne toisiaan, puhutaan töistä tai opiskelusta. Jos taas ihmiset tuntevat toisensa, keskustelu kääntyy siihen, kuka yhteisistä tutuista on pariutunut kenenkin kanssa." Eliiii siis ihan normaalia keskustelua käydään? Siis jos sun ystävät kaikki yrittää "taantua lapsen tasolle alkoholilla" niin umm kaikkienko yrittää? Missä nää viinaa vetävät, surkeat tylsäystävät multa on? Etkö koskaan oo käynyt kivoissa aikuisjuhlissa? Ihan oikeesti et koskaan ikinä ikinä
Oon samaa mieltä tekstin kohdasta, jossa muistutetaan, että miten pitkään tahansa hiotusta urasta voi saada potkut koska vaan. Kukaanhan ei oo korvaamaton, ellei satu ilmestymään seuravaaksi Steve Jobsiksi. Joka muuten kuoli. Hänkin. Seuraavaksi kirjoittaja kuitenkin ilmoittaa, että "lapset puolestaan luovat syvää merkitystä vanhemman elämään, eikä vanhemmuudesta voi saada potkuja." Nii no lapsi voi myös kuolla. Sairastua. Vammautua. Ymmärrän, ettei se merkitse, ettei lasta koskaan olisi ollut, eikä vanhemmuus siihen lopu, mutta itselle tuli jotenkin outo olo tästä lauseesta. Ihan kuin lapset ois autuaaksitekevä onni joka kannattelee elämän läpi. Joskus se ei mee niin.
Ja minähän tässä tulkitsen, että ehkei tässä tarkoitettu tätä asiaa ollenkaan. Mutta silti. Sinä kirjoitit ja näin minä ajattelen.
Lopussa on disclaimer. "Kirjoitus ei ole tarkoitettu katkeraksi tilitykseksi lapsettomia kohtaan. Kirjoitus ei myöskään pyri arvostelemaan vapaaehtoisesti lapsettomien valintaa." Juu niin. Musta tässä arvosteltiin vähän kaikkea. Aikuisten seuraa, aikuisten himoja, haluja, joidenkin seksielämiä ja sitä, että seksiä pidetään tärkeänä, bilettämistä.
Mäkin voin kirjoittaa tällaisen tekstin. Säkin voit. Otetaan vaan otsikko, ___________ elämä on tylsää – he eivät vain tajua sitä, ja sitten kirjoitetaan. Saadaan olla ihan mitä mieltä vaan, olla parempia kuin muut, tai huonompia, tai tuntea, että ollaan enemmän oikeassa. Sellaista se on.
Ei se silti oo totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti